Varsinais-Suomessa on katsottu kauhulla Satakunnan hyvinvointialueen suunnitelmia lakkauttaa suurin osa nykyisistä sote-keskuksista lähivuosina. Varhasta on kommentoitu varovaisesti naapurialueen tekemisiä, mutta on selvää, että jotakin samantapaista on luvassa myös täällä. Auranmaan kannalta vastaava kehitys merkitsisi sitä, että alueelle jäisi korkeintaan yksi sote-keskus, pahimmassa tapauksessa ei sitäkään.
On selvää, että jos toimipisteistä suurin osa lakkautetaan, hoidon taso ja kansalaisten terveyden taso romahtaa. Liikkuvilla ja etäpalveluilla voidaan paikata jotakin, mutta vain osa. Jos sote-keskus karkaa kovin kauas, kynnys lähteä hoitoon nousee. Muistettava on sekin, ettei nykyisissä kiinteistöissä ole vapaata tilaa. Jäljelle jääviä sote-keskuksia tulisi siis roimasti laajentaa ja se taas tulee hyvin kalliiksi. Kalliiksi tulee myös se, jos perusterveydenhoidon saatavuus romahtaa. Mitä myöhemmin hoitoon hakeudutaan, sitä kalliimmaksi hoito tulee.
Hyvinvointiuudistusta vaivaa kokonaisnäkemyksen puute. Keskittämällä palveluita byrokratia vain lisääntyy eikä säästöä synny. Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta asiasta kuin terveydestä. Jos maaseudun sote-palveluiden taso romahtaa, myös maaseudun elinvoima romahtaa. Ihmiset pakkautuvat entistä enemmän keskuksiin – lähelle sote-keskuksia. Elävä, elinvoimainen maaseutu taas on olennainen osa suomalaista hyvinvointia. Sekö hyvinvointialueilla halutaan nyt romuttaa?