Ukrainan sota on järkyttävä tragedia, mutta Suomelle se voi olla myös mahdollisuus. Väki vähenee ja vanhenee varsinkin maaseudulla, mutta kotikuntaa hakeneet ukrainalaiset näkyvät positiivisesti väestötilastoissa. Ukrainalaiset tulevat suhteellisen samanlaisesta kulttuurista, joten heidän on helpompi sopeutua suomalaiseen menoon kuin monien muiden. Maaseudun töissä ukrainalaiset ovat olleet tuttu näky jo pitkään. Heitä arvostetaan, mikä luonnollisesti helpottaa sopeutumista.
On tärkeää, että tulijat tuntevat itsensä tervetulleiksi suomalaiseen yhteiskuntaan. Epävarmuus tulevasta on kuitenkin suuri ongelma. Moni palaisi mielellään, mutta kukaan ei tiedä kauanko sota kestää. Myös kieli on ongelma. Suomi ei ole niitä helpoimpia kieliä, mutta kyllä sen oppii.
Toivottavaa olisi, että Ukrainasta ja tietysti myös muualta tulevat tutustuisivat suomalaisiin vaikkapa erilaisten harrastusten tai yhdistystoiminnan kautta. Se olisi avartavaa molemmin puolin. Keskustelu muualta tulevan kanssa auttaa näkemään paremmin myös sitä, mikä kaikki meillä on hyvin. Yhteiskunnan turvaverkot toimivat eikä korruptio ole ongelma, niin kuin vaikkapa Ukrainassa on.
Maaseudun ja koko Suomen elinvoima ei kuitenkaan voi olla vain maahanmuuton varassa. Ihmisiin on luotava tulevaisuudenuskoa ja turvallisuudentunnetta niin, että myös syntyvyys lähtisi nousuun. Politiikalla voidaan vahvasti vaikuttaa mielialoihin. Siihen, onko Suomi sellainen maa, missä uskaltaa myös perheellistyä.