Voisin tietysti kirjoittaa kesän polttavimmista aiheista, kuten rasismista tai susista, mutta en ole riitaisalla tuulella vaan päinvastoin. Olen niin rauhantahtoinen, että suorastaan kihisen kiukusta, kun ajattelen kaikkia niitä asioita, joista tällä hetkellä riidellään ja joiden vuoksi kaivaudutaan aina vain syvemmälle omiin poteroihin. Haluaisin karjua megafonilla ja välkyttää neonvaloilla niin vasemmalle ja viheriöllle kuin keskelle ja oikealle, että nyt ne korvatulpat silmiltä ja silmälaput korvilta. Vaan mitäpä se hyödyttäisi, kun vastassa olisi lauma oman erinomaisuutensa sokeuttamia tai huutonsa kuurouttamia. Siksi tartun kevyempään aiheeseen ja tyydyn ihmettelemään, miksi pitää hääsuunnittelijasta alkaen harrastaa vastakkainasettelua.
MAALAISELÄMÄN ja mökkeilyn morkkaaja Ilta-Sanomat haastatteli elokuun alussa hääsuunnittelijaa, joka auliisti kertoi, kuinka tylsää on perinteisissä maalaishäissä. Onhan se tietysti raflaavampaa kuin vain todeta, että perinteet elävät maaseudulla.
Jos olisin provosoitunut, onneksi en, voisin todeta, että kehä kolmosen säkenöivässä sisäpiirissä saatetaan pitää omannäköisiä häitä, mutta näiden häiden laita taitaa olla vähän kuin sisustuslehtien omannäköisten unelmakotien, että jollain merkillisen tavalla ne kaikki muistuttavat toisiaan. Mutta koska en halua purra, en tietenkään sano mitään tällaista. Sen sijaan kysyn, että eikö ole vain rikkaus, jos yhdet pitää yllä perinteitä ja toiset kokeilevat uusia juttuja? Vai eikö hääsuunnittelija rikastu sillä tarpeeksi?
Hups, se lipesi ihan vahingossa näppäimistöltä. Sanoudun irti moisesta lausunnosta ja pyydän vilpittömästi anteeksi kaikilta suunnittelijoilta, joihin itse asiassa itsekin lukeudun. Parhaillaan suunnittelen poteroitumisenestosovellusta, joka ennaltaehkäisisi kaikenlaista kuplautumista syöttämällä vaaravyöhykkeelle joutuneiden someen maailmankuvaa avartavaa sisältöä. Sovellus myös estäisi häijyn ja asiattoman kommentoinnin niin, ettei asianosainen kehtaisi itkeä sananvapauttansa rajoitetun, vaan ymmärtäisi välttyneensä aiheuttamasta pahaa mieltä ja riitelyä.
toimittaja
Marika Timonen
marika.timonen@avl.fi