Turun linnan puistossa järjestetyssä turnajaistapahtumassa sikaa saattaa kulua Auramon mukaan viisikin kappaletta neljän päivän aikana. Kävijöiltä kuulee kiitosta ja kehuja ruoasta, osa tulee paikalle vuodesta toiseen.
–Rapeaa pintaa ja mehukasta, peukutan, kehuu vaasalainen Timo Rätti ruoka-annostaan.
Sian valmistus
Jotta sika saadaan tiettyyn tapahtumaan tulille, tulee se tilata paria viikkoa ennen. Kooltaan sika on noin 80–100-kiloinen. Sika on kasvatettu ja teurastettu Urjalassa, Paijan tilalla. Teurastus vaatii osaamista, sillä stressaantuneen eläimen liha ei maistu hyvältä.
–Teurastuksen on oltava levollinen, jotta stressihormoni poistuu siasta, kertoo Auramo.
Teurastuksen jälkeen sika siirtyy Palviportin palvaamoon Hämeenkyröön, jossa sitä suolataan käsipelillä pumpun avulla vuorokauden ajan. Suolausta seuraa palvaaminen, joka myös ottaa vuorokauden. Tämän jälkeen liha jäähdytetään nopeasti muutaman tunnin ajan ja sika saapuu kylmänä Auramoille.
Teräksisessä grillivartaassa possu asetetaan grillin ylle. Kahden tunnin kuluttua hiiligrillin sytyttämisestä on sikaa tarjolla.
–Tässä palvaus ei saa olla ylikypsää, Auramo sanoo.
Syykin on selvä, sillä ylikypsä liha ei grillivartaassa pysyisi. Palvaus on tehty aidolla leppäsavulla. Hiiligrilli viimeistelee makunautinnon antaen arominsa lihaan. Lisäksi grillissä possuvartaan rasva sulaa ja ilmaan leijailee houkuttelevaa tuoksua. Itse maku on kuitenkin Auramon mukaan juuri rasvassa.
Yksityistilaisuuksiin saatetaan Auramolta pyytää pientä possua vartaaseen, mutta totuus on, että pienempi sika on kustannuksiltaan kallis. Tämä johtuu siitä, että possun emä on kuitenkin jo aiemmin kasvatettu. Myös lihan säilyvyys on huomioitava, sillä pilaantumisprosessi lähtee käyntiin heti 60–10 asteen välillä, tietää Auramo. Kylmäkuorma-auto onkin Auramolla käytössä. Kokonaista, raakaa, sikaa Auramo ei lähtisi tapahtumissa kypsentämään. Se veisi kohtuuttomasti aikaa ja toisaalta siinä piilee terveysriski, sillä kypsyminen ei tapahtuisi tasaisesti.
Show ja sormisyötävää
–Ruho on show’ta ja sillä on mainosarvoa, toteaa Auramo.
Historiaa huokuvaan tapahtumaan sikavankkurit varraspossuineen onkin mitä näyttävin rekvisiitta. Tärkeää on myös pukeutua teemaan sopivasti. Auramo työntekijöineen onkin sonnustautunut luonnonkankaista valmistettuihin asuihin. Kankaat löytyvät usein tapahtumista ja vaatteet ommellaan joko itse tai tuttavien avulla.
Keskiaikaisen ruokailukokemuksen kruunaa puiselta pärealustalta tarjoiltava annos. Päre on tehty haavasta. Puu on peräisin Auramoiden mailta, joten samalla tulee hoidetuksi metsää. Pärehöylä on aikoinaan päätynyt Ypäjältä perheen käyttöön. Päreitä tehdään sitä mukaa, kun niitä tarvitaan. Yleensä tapahtumissa mukana on noin 1000 pärettä.
Ruokailu tapahtuu sormin ajan tavan mukaisesti. Ruokaa ei myöskään pakata muoviin, vaan käytössä ovat paperipussit. Ruokailijoilta satelee kiitosta niin ruoasta, asuista, kuin sormin syömisestä.
–Ehdottomasti sormin syötävä, toteavat sikavankkureiden faneiksi tunnustautuvat, turkulaiset Riikka Lahti ja Katja Paavola .
Autenttinen aikamatka keskiajan ihmisten markkina- ja turnajaishumuun on mahdollinen.
Possu raukka
Aina välillä kuuluu huokailua, kun herkempää hirvittää varrastettu sika. Osa kääntää katseensa pois. Huumorimiehenä Auramo ei jää tilanteessa sanattomaksi.
–Totean, että possu pääsi sentään markkinoille, kun siskosta tehtiin makkaraa Citymarketin hyllylle, naurahtaa Auramo.
Huumoria tarvitaan, mutta usein sian äärellä viriää Auramon mukaan hyvää keskustelua. Tuolloin puhutaan etiikasta, teurastuksesta ja eläinten kasvatuksesta. Entisenä siankasvattajana Auramolla riittää ajatuksia ja kokemusta aiheesta.
Nykyään sikavankkureissa tarjoillaan myös kanankoipia ja vegaanista ruokaa. Kanankoivissa on Auramoiden oma marinadi, samoin vegaaniset pihvit on tehty itse härkäpavuista.
–Ihanaa, että on kasvisvaihtoehto, kehuu laukaalainen Paula Lyhty tyytyväisenä.
Lisukkeena tarjoillaan hunajamarinoitua lanttua ja yrttihaudutettua kaalia. Koko ruokasetti kootaan Salosen leipomon revityn ruisleivän päälle. Vaihtoehtoja löytyy moneen makuun.
Elämäntapa
Ensimmäiset sikajuhlat pidettiin vuonna 1998 Auramoiden omalla maatilalla, Latomäentilalla Marttilassa. Vuoden kuluttua siitä seurasi Turun keskiaikatapahtuma, jossa Auramoiden sikavankkuri oli ensimmäisiä ruokamyyjiä. Nykyään he kiertävät toistakymmentä tapahtumaa vuodessa pitkin Suomea.
–Kesäviikonloput menevät tähän, toteaa Auramo.
Hämeenlinnan keskiaikafestivaali on isoin tapahtuma, toisena on Turun markkinat. Raaheen asti on pyydetty, mutta aikataulullisesti ja logistisesti se ei ole vielä toiminut. Uutena tapahtumana tänä vuonna olivat Erämessut Parkanossa, missä varrassika herätti kiinnostusta.
Auramo naureskelee, että on aina vapaalla, kun ei ole keittiössä ja aina vapaalla, kun ei ole markkinoilla. Toisin sanoen hän on aina jollakin työpisteellään.
–Tämä on elämäntapa, hän kiteyttää.
25 vuotta perheyrittäjyyttä
Tarja ja Jari Auramo ovat toimineet ravintola-alanyrittäjinä jo 25 vuoden ajan. Käytännössä voidaan puhua perheyrittämisestä, sillä koko perhe on vahvasti mukana toiminnassa.
Toiminimi Tarja Auramon alla pyörii Kuokantalo-ravintola, jonka puitteissa tarjolla on lounasravintolan palvelut, tilauksesta grilliruokaa ja pizzaa, sikavankkuri varrassikoineen, pito- ja juhlapalvelut sekä järjestyksenvalvojat ja järjestyksenvalvontakurssit.
Auramot toimivat aiemmin maatalouden parissa ja siirtyivät kokonaan luomuun jo vuonna 1995. Tilamyyntiäkin koitettiin, mutta Jarin mukaan se oli niin uutta, etteivät ihmiset osanneet silloin vielä ostaa suoraan tilalta.
Auramot kasvattivat myös lihasikoja. Sikoja on ollut 300, oma teurastustoiminta alkoi vuonna 1997. Tarjalla on taustaallaan suurtalouskokin tutkinto. Llisäksi hän on käynyt lihamestarikurssin ja saanut lisäoppia kurssikaveriltaan. Sioista Auramot luopuivat vuosituhannen vaihteen tienoilla. Muutoin poika on jatkanut tilanpitoa.
Auramon perheessä lapset ovat aina olleet mukana työssä. Työn tekemisen mallia Auramot vievät mielellään eteenpäin ja työllistävät nytkin kesätyöntekijöitä. Jarin mukaan nuorten tulee saada oppia työtä, kun siihen on kiinnostusta ja tähän tulee kannustaa. Auramot ovat pitkään tehneet yhteistyötä Marttilan alakoulun kanssa järjestäessään viidesluokkalaisten avulla Martin pidot. Näin koululuokka on saanut kerättyä varoja leirikouluun.
Yrittäjien päivät ovat pitkiä ja lomaa pidetään vähän syyskuussa. Mutta, kyseessä on ennen kaikkea liiketoiminta, elanto ja elämäntapa.