MARTTILA/KOSKI
Heidi Nurminen
Kun jo ovelta kuuluu iloinen nauru ja pari sanaa savokarjalaa, tietää, että Marttilan Salessa työvuorossa on entinen marttilalainen, nykyinen koskelainen, Hanna Vesala .
–Olen savolaisen ja karjalaisen risteytys, jolla on ruotsin leima otsassa. Karjalan ja Savon murretta vaan pulupahtelloo sillon tällön, selittää Vesala nauraen taustaansa ja puheensa partta.
Vesala on syntynyt Ruotsissa ja lähtökohtana oli, että hänen nimensä tulee taipua niin ruotsin kuin suomen kieleen. Nimivaihtoehtoina olivat Hanna, Anna, Sara ja Linn. Mutta, kun päivähoidossa olleen isoveljen parhaan kaverin nimi oli Hanna, voi lopputuleman arvata. Hanna Vesalasta tietenkin tuli.
Maijaa tosin huhuiltiin ruotsin tunnilla, sillä opettaja sekoitti Vesalan suku- ja etunimen. Tyttönimeltään kun Vesala on Maijala. Lempinimiä on ollut Hanskista Hansuun, mutta erityisesti nutturapäistä Hannaa lämmittää asiakkaiden antama Pikku-Myy nimitys. Perheen kanssa puolestaan ”nuputellaan”, joten Nuppu lienee se rakkain lempinimi. Etunimeensä Vesala on tyytyväinen, vaikka joskus ohimennen lapsena, Linn olisikin kuulostanut omaan korvaan kivalta.
Hyvän löytäjä
Hanna on monissa maissa yleinen ja suosittu naisen etunimi. Vuonna 1986 nimi oli neljänneksi yleisin Suomessa, joskaan vuonna 1981 syntyneen Vesalan tuttavapiiriin ei kuulu yhtään Hannaa. Väestörekisterikeskuksen mukaan Suomessa on yli 34 000 Hannaa ja hieman reilu 30 miestä kantaa Hanna nimeä.
Hanna on lyhennelmä nimestä Johanna. Alun perin nimi on lähtöisin heprealaisesta nimestä Hannah, joka tarkoittaa armoa. Miten sitten Vesala löytää itsestään piirteitä armosta?
– Olen luonteeltani kiltti ja yritän aina löytää hyviä puolia asioista ja ihmisistä. Koen, että kaikilla ihmisillä on täällä oma merkityksensä, niin niillä, jotka jo kuuluvat elämääsi, kuin niillä, jotka matkalla kohtaat, selittää Vesala.
Sivusta seuranneena selitys on helppo uskoa. Vesalalla on aina aikaa jutella ja kohdata ihmiset ilolla. Vesala itse kuvailee olevansa introvertti eli omasta mielestään sosiaalinen erakko, vaikka ulkopuolisen mielestä tarinoita ja naurua riittäisi.
Mansikkakakkua
Vuodesta 1950 lähtien nimi on ollut kalenterissa ja Hannan päivä osuu heinäkuun 21. päivän kohdalle. Nimipäivää Vesala ei tosin ole koskaan viettänyt. Hän muistaa naapurin lasten kiertäneen ovelta ovelle karkkikulhoineen nimipäivän kunniaksi. Se oli näyttänyt kivalta ja Vesala kysyikin äidiltään, voisivatko hekin juhlia nimipäivää. Vastaus oli kuitenkin kielteinen, sillä isoveljen nimi ei ollut kalenterissa. Tästä johtuen ei Hanna-nimeäkään voitu juhlia. Isoveljen nimi pääsi kalenteriin vuonna 1995, joten nyt nimipäivää voisi viettää ja kutsua mukaan pikkuveljenkin. Tarjoilu olisi selvää.
–Tarjoaisin perinteisen mansikkakakun, täräyttää Vesala.
Parasta oma perhe
Vesalalle kaikki kaikessa on oma perhe. Puolison kosinnan myötä oli ajankohtaista hankkia Suomen kansalaisuus. Hämminkiä aiheutti Vesalan tausta, kun ei tiedetty onko hän paluu- vai maahanmuuttaja.
–Varasin jo soutuvenepaikkaa Turusta, mikäli minut olisi käännytetty takaisin Ruotsiin, nauraa Vesala epäselvää tilannetta.
Prosessi eteni kuitenkin rivakasti eikä Ruotsin passille ole enää tarvetta. Nyt kotona Kosken Sorvastolla odottaa parin hehtaarin tilukset, omat rakkaat, puoliso Tuomo ja 4-vuotias Veerti . Perhe, puutarhanhoito, sukkien kutominen, leipominen ja persoonallinen, buldogiksi itsensä luuleva lemmikkikissa – ne riittävät Vesalalle.
Viikkolehti esittelee kerran kuukaudessa julkaistavalla nimpparisankari-palstalla Auranmaalla asuvan nimipäivän viettäjän sekä hänen nimensä taustan.