ORIPÄÄ. –Saaristolaisleipä on ollut suksee, kertoo oripääläinen Suvin kotileipomukset -yritystä pyörittävä Suvi Erkkilä ja paljastaa omien suosikkileivonnaistensa olevan on saaristolaisleipä ja korvapuustit.
Koulutukseltaan Erkkilä on suurtalouskokki ja hän on juuri vaihtanut työpaikkaa. 26 vuotta tuli täyteen Oripään palvelutalon keittiössä. Nyt hän käynnistelee uutta uraa Kauttualla Ruukinkartanossa tehden kokin ja vuoropäällikön työtä. Päivätyönsä lisäksi Erkkilä on toiminut sivutoimisena kotileipurina muutaman vuoden ajan.
Erkkilä on käynyt myymässä tuotteitaan toreilla ja tapahtumissa, mutta työkiireiden takia hän on keskittynyt vain tilaustuotteiden tekoon. Niin kutsutut ”kojupäivät” kun vaativat herätyksen aamuyöstä, jotta mahdollisimman tuoreita leivonnaisia olisi myytäväksi.
Erkkilän leivonnaiset ovat aina laktoosittomia ja gluteenittomia saa tilauksesta. Pääosin Erkkilä leipoo pidempään säilyviä tuotteita, kuten kuivakakkuja, pikkuleipiä, saaristolaisleipää, sämpylöitä korvapuusteja, makeita ja suolaisia piirakoita. Täyte- ja voileipäkakkujen tekeminen vaatisi elintarvikehuoneistoluvan, jota Erkkilä ei vielä ole lähtenyt hakemaan.
Hyvä tiimi
Erkkilän perheeseen kuuluu kolme poikaa. Omillaan asuva esikoinen Jesse, 21, innosti ja kannusti Erkkilää myymään leivonnaisiaan. Oman työnsä ohessa Jesse auttaa äitiänsä leipomisessa ja vastaa yrityksen sosiaalisesta mediasta, markkinoinnista ja myynnistä.
Jami, 18, puolestaan on juuri valmistunut kokiksi ja on seuraavaksi suuntaamassa armeijaan. Viisivuotias Vertti puuhastelee kotona päiväkotipäivien lisäksi. Myös isoveljet osallistuvat perheen kuopuksen hoitoon, mistä Erkkilä on hyvin iloinen.
–Perheen kanssa on hyvät välit. Ollaan aina oltu hyvä tiimi. Myös Jessen avopuoliso Iida on tärkeä osa tiimiä, Erkkilä toteaa.
Erkkilän talo on rakennettu tarkan markan periaatteella vuonna 1935, ja siinä on aikoinaan asunut hänen isoisänsä isä. Sittemmin talo päätyi vieraalle, jäi tyhjilleen ja myöhemmin se huutokaupattiin. Erkkilälle tulee ny seitsemän vuotta täyteen talon emäntänä.
–Tykkään, että on paikka, josta hakea syreenin oksat tai tehdä koivuvihdat. Täällä on ihana oma rauha.
Erkkilä on tyytyväinen, että rohkeni ostaa talon, vaikka myöntää talviajan olevan haastavaa, sillä seitsemän puulämmitteistä uunia vaativat paljon työtä. Moottorisaha ja kaulin ovatkin Erkkilän tärkeimmät työkalut, joilla pyöritetään niin kotia kuin leivontabisnestäkin.
–Tykkään haastaa itseäni, kokeilla ja rikkoa rajoja, sen takia täälläkin olen lumen ja tuiskun keskellä, Erkkilä perustelee päätöstään asua vanhassa, isossa talossa. Samalla hän haaveilee, ettei tarvitsisi niin tarkkaan elää kellon mukaan.
Kaikki järjestyy
Erkkilä sanoo olevansa vähään tyytyväinen, sillä elämä ei ole hänen kohdallaan ollut pelkästään pullan tuoksuista, vaan suuria haasteita on sattunut matkan varrelle. Erkkilältä on vaadittu rohkeutta ja uskallusta tehdä isojakin ratkaisuja; on ollut aina pakko selviytyä. Tätä taustaa vasten Erkkilä koittaakin aina mahdollisimman pitkälle selviytyä itse, ja myöntää olevansa huono pyytämään käytännön apua, vaikka tukiverkostoa on tarjolla. Kehutuksi tuleminenkin tuntui hänestä yllättävältä.
Isot haasteet eivät ole Erkkilää kuitenkaan lannistaneet, vaan hänellä on luotto siihen, että elämä menee siten kuin on tarkoitettu.
–Oikeastaan murehtiminen on turhaa. Jos asialle ei mahda mitään, antaa sen olla. Jos sille voi jotain, täytyy sille yrittää jotain tehdä, hän toteaa.
Suvi Erkkilän leivontaa voi seurata ja tehdä tilauksia sosiaalisessa mediassa @suvin_kotileipomukset aiheutunnisteella #suvinkotileipomukset
Anna kehun kiertää-juttusarjassa pistetään kehu kiertoon. Suvi Erkkilän kehui Marja Poutanen. Seuraavaksi esitellään Suvi Erkkilän kehuma henkilö.
KEHU KIERTOON
Kuka : Suvi Erkkilä
Ikä : 48-vuotias
Perhe : 21-, 18-, ja 5-vuotiaat pojat. Tärkeänä osana perhettä myös vanhimman pojan avopuoliso.
Kotikunta : Oripää
Harrastukse t: Kotihommien lisäksi Suvin kotileipomukset -yrityksen pyörittäminen.
Kehut : ”Suvi käy päivätöissä keittiössä ja tekee vielä vapaa-ajallaankin leivoksia myytäväksi.” (Marja Poutanen).