PÖYTYÄ/Yläne. Juhannuskoivut kahisevat hiljaa hentoisessa tuulessa. Kumea ja rytmikäs musiikki huokuu Valasrannan tanssilavan lasirakenteesta Pyhäjärven rantaan. Tummaan, tyylikkääseen pukuun sonnustautunut mies kinkeää itsensä ulos asuntoautosta, jollaisista yleensä noustaan crocseissa ja taskuliiveissä.
–Meillä on kesällä noin 60 keikkaa. Vuokrasin tänä vuonna itselleni tällaisen liikkuvan kodin, jotta elämä sujuisi hieman helpommin keikkojen ympärillä, kertoo kymmenen vuotta sitten itsensä tangokuninkaaksi laulanut Kyösti Mäkimattila.
–Tangokuninkaaksi tuleminen muutti minun elämäni täysin. Olen saanut siitä lähtien kunnian tehdä päätyökseni tätä esiintyvän taiteilijan ammattia. Ajattelen sitä nöyränä palvelutyönä, jossa välitän tunteita ihmisille. En kuitenkaan tee sitä mihinkään tiukkaan muottiin puristettuna, vaan omana itsenäni, Mäkimattila pohtii.
Neljäsosa väestä puuttuu vielä
Hentoinen tuulenvire ei kanna Valasrannan tanssilavan sisälle. Ihmisiä tanssii myös pihalla, sillä siellä on helpompi hengittää.
–Olemme iloisia, että koronan jälkeen asiat alkavat palautua normaaleihin mittasuhteisiin eikä ihmisiä enää pelota lähteä tanssimaan. Rajoitukset veivät selvästi mennessään vanhimman tanssisukupolven, sillä heitä ei täällä enää näy, harmittelee Laura Toivonen Valasrannan tanssilavaa pyörittävästä Yläneen kirkonkylän VPK:sta.
–Nyt on saatu myös nuoria lavoille. Meillä tätä uutta sukupolvea koitetaan houkutella tanssimaan heinäkuussa viiden euron alennuksella tanssilippuun, Toivonen paljastaa.
Uusi levy heinäkuussa
Tanssiväen vähenemisen allekirjoittaa myös Kyösti Mäkimattila.
–Arvioni mukaan sellainen neljäsosa puuttuu yleisöstä ja tanssijoista tanssilavoilla. Se on meidän ammattimme kannalta harmillinen juttu, Mäkimattila kertoo, mutta suuntaa ajatukset tulevaan.
Mäkimattilan 10-vuotisjuhla tangokuninkaana kulminoituu uuden levyn julkaisuun heinäkuun 13. päivä.
–13 on onnenlukuni. Sinä päivänä minut kruunattiin tangokuninkaaksi ja olen myös syntynyt 13. päivä, Mäkimattila paljastaa.
–Uusi levy on täynnä perinteistä iskelmää. Tanssittavaa, mutta samalla hengittävää musiikkia. En ikipäivänä suostu lähtemään siihen muottiin, johon todella moni artisti lähtee tai joutuu – siihen, jossa moderni bassobiitti hakkaa radiosoittomaisesti eikä kappaleita meinaa erottaa toisistaan, Mäkimattila sanoo.
–Musiikilla täytyy olla keuhkot ja kappaleiden täytyy saada hengittää. Uudella levylläni soitetaan ilman rytmiklikkiä ja tunnelmat saavat soljua vapaasti. Se antaa musiikin tekemiseen enemmän sielua ja tunnelmoinnin mahdollisuuksia. Soittajat kuuntelevat toisiaan ja kaikesta syntyy sellaista sykkivää harmoniaa, Mäkimattila maalailee.
Mäkimattila on pääosin sanoittanut ja säveltänytkin osan kappaleista itse.
Karavaanin mukaan
Mäkimattilan kesä menee asuntoautokiertueella keikkaillessa. Vaikka kesä onkin hektisin aika taiteilijalle Suomessa, tulee katseet suunnata jo ajoissa myös tulevaan talvikauteen.
–Sellaisen paljastuksen voisin tehdä, että joulukuun kierrän Kaihon Karavaanin kanssa joululaulukiertueella. Se lämmittää mieltäni. Tulossa on myös yhteistyötä Korsuorkesterin kanssa ja Olavi Virran laulut, osa kaksi. Kyllä siinä sivussa ehtii silti tehdä sävellys- ja sanoitustyötä. Olen tehnytkin muille artisteille lauluja aika paljon viime aikoina ja se on ollut kivaa, Mäkimattila kertoo.
Valasranta on Mäkimattilalle rakas paikka: siellä hän on uransa aikana heittänyt ainakin 50 keikkaa.
–Tällä paikalla on iso merkitys. Tunnelma on täällä soittaessa aina jotenkin läheinen ja erilainen, Yläneeltä kotoisin oleva Mäkimattila täsmentää.
Siksi hänelle on tärkeää, että Valasranta kukoistaa ja jaksaa hengittää, kuten hänen musiikkinsa.
Tanssilavankin täytyy koittaa uudistua, vaikka ihmiset pitävät myös perinteistä tanssilavojen suhteen.
–Tuomme uudenlaista ajatusta tänne Valasrannalle elokuussa, kun täällä esitetään musiikkinäytelmä Tauno ja Ansaa. Samalla haluamme esitellä tämän paikan monia mahdollisuuksia, Laura Toivonen kertoo.
Tuomas Honkasalo