Kouluissa ja kunnissa on vuoden alusta saakka ihmetelty sitä, mitä pitäisi tehdä oppilashuollon eli esimerkiksi kuraattorien ja terveydenhoitajien Wilma-oikeuksille. Wilma on koulun, oppilaiden ja kotien väliseen yhteydenpitoon kehitetty viestintäsovellus.
Suuri osa kunnista on poistanut oikeudet, koska oppilashuollon työntekijät ovat nykyisin hyvinvointialueen palkkalistoilla. Liian tiukka tietosuojalain tulkinta on johtanut siihen, että oppilashuollon työntekijöiden työ on vaikeutunut huomattavasti,
Tilanteen kummallisuutta korostaa se, että osa kunnista on tulkinnut asiaa niin, että oppilashuollon työntekijät voivat käyttää Wilmaa entiseen tapaan. Osa on tulkinnut aivan toisin.
Syntynyt tilanne olisi monen muun asian tapaan pitänyt ennakoida jo suunnitteluvaiheessa. Oppilashuollon työntekijöiden työn turha vaikeuttaminen on hyvä esimerkki siitä, miten Suomessa on taipumusta liian tiukkaan lain tulkintaan.
Hyvinvointialueiden rakentamisessa on ollut suorastaan surkuhupaisia piirteitä. Jos hallitusneuvotteluissa keskustellaan siitä, tuliko miljardin lisälasku yllätyksenä vai ei, jossakin on mennyt pahasti pieleen.
Kovin lupaavalta eivät valtaisan hallintouudistuksen ensiaskeleet vaikuta. Kaiken keskellä olisi vieläpä syytä muistaa, että hallintouudistus on vain väline, ei päämäärä sinänsä. Päämäärä on tehokkaasti tuotetut hyvät palvelut. Sitten kun palveluverkkouudistus valmistuu, päästään todennäköisesti keskustelemaan siitä, kuinka pitkä matka lähimpään terveyskeskukseen oikein onkaan kohtuullista ja järkevää.