PÖYTYÄ/Kyrö. Kyrössä asuvan Kai Ruususen kotiin astuttua huomaa pian, mikä on miehen intohimo. Huoneissa on esillä autoratalaatikoita, joiden kannet uhkuvat vauhdin huumaa.
Vuonna 1969 syntynyt Ruusunen on kuullut vanhemmiltaan, kuinka hän jo ensimmäisenä joulunaan seurasi innoissaan isänsä ja tämän kavereiden autoratakisailua pinnasängystä. Ehkäpä siksi hän on viehättynyt 60-, 70- ja osin vielä 1980-luvullakin valmistetuista autorata-autoista.
Ruususen suosima autoratamerkki Scalextric syntyi vuonna 1957, kun brittiläinen Minimodels muunsi vieterikäyttöiset rata-autot kulkemaan sähkömoottorin voimin. Sittemmin Scalextricistä on tullut synonyymi autoradoille. Se on tiettävästi ainut yhä voimissaan oleva perinteikäs autoratabrändi.
Muovirata toi kisailun olohuoneisiin
Kai Ruususen lapsuus- sekä nuoruusvuosina elettiin autoratojen kulta-aikaa. Kotiradat toivat autourheilun olohuoneisiin aikakaudella, jolloin valmistettiin myös monet maailmanmaineeseen nousseet täysikokoiset kisapirssit.
Suomessa autorataa harrastettiin jo tuolloin isoilla kerhoradoilla. Sellaisella Ruusunen harrasti lajia asuessaan 1980-luvulla Riihimäellä.
Kerhon 43-metrisellä puuradalla nähtiin monenmoisia pelejä. Vauhdikkaimpia olivat niin sanotut siipiautot, joiden sähkömoottoreista irtosi puolisen hevosvoimaa ja vauhdit nousivat lähes 100 kilometriin tunnissa.
Nyt Ruususen haaveena on rakentaa Auraan Ahveniston moottoriradan muotoinen, neliurainen autorata, jolla voisi harjoittaa kerho- ja kilpailutoimintaa. Hän etsii radalle sopivaa paikkaa yhteistyössä Auran kunnan kanssa.
Ajorytmi ratkaisee
Autot kulkevat radalla uraa pitkin ja ohjaimesta säädetään ainoastaan niiden nopeutta.
Yksinkertaisuudestaan huolimatta ajaminen on kaikkea muuta kuin helppoa, sillä pitoa parantavat magneetit korvataan yleensä pelkillä lisäpainoilla. Kai Ruusunen sanoo lajin vaativan hyvää silmien ja käden välistä koordinaatiota sekä rauhallista ja pitkäjänteistä luonnetta.
Ajaessa on hyvä päästä kiinni kulloinkin käytössä olevan ajouran rytmiin; on tiedettävä missä voi kaasuttaa ja milloin on jarrutettava. Rytmi voi seota, jos ajokaveri aivastaa herkällä hetkellä. Hankalinta on kurvien ulkolaidoilla, joissa takarenkaat luisuvat helposti pitoalueen ulkopuolelle ja perä lähtee alta.
Kisoissa kilpailijat ajavat vuorollaan läpi radan kaikki 4–6 uraa. Tavoitteena on saavuttaa tietyn ajan kuluessa mahdollisimman monta kierrosta.
Kilparadoille kotikonstein
Kai Ruusunen tunnustautuu esikuvanmukaisten, 1:32-mittakaavan kotirata-autojen ystäväksi. Tuo koko on hänen mielestään siinä mielessä hyvä, että 10–15 senttiä pitkät kilpurit ovat riittävän suuria käyttäytyäkseen realistisesti.
– 1:32-mittakaavan autoja on runsaasti saatavilla ja siksi ne voivat olla myös kiva keräilykohde, Ruusunen lisää.
1:24 kokoisten autojen malliautoluokassa Ruusunen ajaa v. 1974 Mazda Savanna RX-3:n pienoismallilla. Sen kori on japanilaisen Fujimin muovipienoismallista ja metallinen alusta on varta vasten autorata-autoon valmistettu.
Malliluokassa pelkkä vauhti ei ratkaise, vaan tuomari arvostelee myös auton ulkonäön ja esikuvanmukaisuuden. Arvostelusta saadut pisteet summataan ajokierroksista saatuun tulokseen.
Mazdan sisäkaukalo kuljettajineen ja penkkeineen on syntynyt Ruususen keittiössä tyhjiömuovauslaitteella.
Työmenetelmää varten Ruusunen on nikkaroinut laatikon, jonka päällä on reikälevy ja kyljessä pölynimuriliitäntä. Osia valmistaessaan hän asettaa kopioitavan osan reikälevylle, käynnistää imurin luomaan alipainetta reikälevyn alle ja imaisee ohuen, esilämmitetyn muovikalvon kiinni kopioitavaan osaan.
Näin valmistetut osat painavat vain reilun gramman, joten autosta tulee kevyt ja sen painopiste saadaan alas.
Säädöt kohdilleen
Kun autorata-auton alusta moottoreineen, välityksineen ja akseleineen on valmis, on korin asennuksessa vielä omat niksinsä.
– Koria ei saa ruuvata alustaan liian tiukasti. Sen tulee hieman heilua ja liikkua, mikä parantaa ajettavuutta, Ruusunen kertoo.
Aloitteleville autorataharrastajille hänellä on yksi tärkeä vinkki.
– Renkaat ovat harvoin aivan pyöreät, kun uusi auto otetaan pakkauksesta, hän sanoo.
Niinpä kumit kannattaa irrottaa vanteilta ja vanteista tulee hioa epätasaisuudet. Renkaistakin saa paljon lisää pitoa hiomalla niitä hiukan hiomapaperia vasten radalla sudittamalla. Tosiharrastajilla on rengassorvi, jolla voi varmistaa renkaiden pyöreyden ja pyyhkäistä kumeihin tuoreen, pehmeän kulutuspinnan.
Kai Ruusunen auttaa mielellään muita autorataharrastajia. Hänen sähköpostiosoitteensa on: kuusensitruuna@gmail.com
FAKTA: Autoradat
* Pisimmät kaupoista saatavat valmiit kotiradat ovat noin 10-metrisiä.
* Kerhoratojen pituudet ovat yleensä 20–40 metriä ja niillä on useita ajouria.
* Kisoissa on aikaraja, jonka puitteissa ajetaan mahdollisimman monta kierrosta.
* Tunnetuimpia kotimaisia harrastajayhteisöjä on Suomen Scalextric Harrastajat ry (SSH ry) ja sen ylläpitämä sivusto Finslot.net.
* Facebookissa kannattaa tutustua Kotiautorataharrastajat-ryhmään.
