Eilen uutisoidun World Happiness Report -julkaisun listauksessa Suomi on jo kuudetta kertaa peräkkäin maailman onnellisin maa. Toiseksi sijoittui Tanska ja kolmanneksi Islanti. Maailman onnettomimpia maita olivat Libanon ja Afganistan.
Tutkimukseen on Suomessa suhtauduttu usein epäuskoisesti. Onnellisuutta on totta kai vaikea mitata. Sama olosuhde voi toisen mielestä olla hyvä, toisen mielestä huono.
Tutkimuksessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kärkimaat ovat pohjoismaita, joissa poliittinen järjestelmä toimii hyvin. Häntäpään maat ovat sellaisia, joissa poliittinen järjestelmä ei toimi. Vaikka ihminen pystyy vaikuttamaan paljon onnellisuuteensa itsekin, yksilö on myös hyvin riippuvainen siitä, millaisia poliittisia päätöksiä häneen kohdistuu.
Eduskuntavaalien loppukiri on alkanut. Jokaisella äänioikeutetulla on kohta mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten paljon onnellisuutta lisääviä päätöksiä Suomessa lähivuosina tehdään. Vaihtoehdot ovat politiikan blokkiutumisen vuoksi selkeämmät kuin aikoihin. Suomen poliittisen järjestelmän kummallisuuksia tosin on se, että olipa vaalitulos millainen tahansa, siitä on mahdotonta päätellä tulevan hallituksen kokoonpanoa.
Politiikalla on väliä paitsi valtakunnallisesti, myös paikallisesti. Sekä Pöytyällä että Koskella pohditaan parhaillaan voisiko omaan kuntaan rakentaa lisää tuulivoimaa. Sekin on poliittinen päätös, jonka tekevät viime vaaleissa valitut valtuutetut.