LIETO / Tarvasjoki. Etunimensä valintakriteerit ovat jääneet Pentti Mäkitalolle arvoitukseksi, eikä hänen isoveljelläänkään ole asiasta muistikuvaa.
– Ristiäiseni pidettiin kummitädin ja -sedän tykönä Tarvasjoella, Koskenojan tilalla. Alku oli kohdallani surullinen. Minä synnyin lokakuussa 1950 ja isäni kuoli jouluaaton aattona samana vuonna, Mäkitalo kertoo.
Nettilähteitä tutkimalla hän on saanut selville, että Pentti-nimessä on uskonnollinen vire.
Se juontaa juurensa latinalaisesta nimestä Benedictus, joka tarkoittaa siunattua. Tiettävästi nimi on kulkeutunut Suomeen Ruotsista, missä Benedictus oli lyhentynyt muotoon Bente.
Pentin nimipäivä on katolisessa pyhimyskalenterissa Benedictus Nursialaisen muistopäivä. Nursialaista pidetään kristillisen luostarilaitoksen perustajana.
Mäkitalo kertoo äitinsä toivoneen hänestäkin kirkonmiestä – pappia.
– Äiti innostui kai siitä, että minulla oli kouluaikana uskonnosta aina 9, Mäkitalo muistaa.
Lähiystäville Pena, täti kutsuu Pentiksi
Pojasta ei tullut pastoria, vaan nyrkkeilyä, yleisurheilua, jalkapalloa, tikkakilpailuja sekä valokuvausta harrastava metallimies. Noin 5 000 laivanrakentajaa työllistäneellä Wärtsilän Turun telakalla oli Mäkitalon lisäksi lukusia muitakin Penttejä.
Se kun oli yleisimpiä poikavauvoille annettuja nimiä aina 1920-luvulta 1950-luvulle saakka. Suomessa on nimetty myös kymmenkunta tyttöä Pentiksi. Sukunimenä Pentti on sangen yleinen.
1990 Mäkitalo jätti tarkastajan tehtävät Wärtsilässä ja siirtyi tuotantopäälliköksi toiseen yritykseen. Ympärillä olleet kaimat saivat molemmissa paikoissa lempinimiä, mutta Mäkitaloa puhuteltiin työelämässä pääasiassa sukunimellä tai sitten häntä kutsuttiin Pentiksi.
– Jotkut ystäväpiirissä sanovat Penaksi. Esimerkiksi tätini tai muut iäkkäämmät ihmiset eivät ole milloinkaan käyttäneet lempinimeä. Tätini sanoo aina, että Pentti ottaa nyt kahvia.
Nimipäiväänsä Pentti Mäkitalo aikoo viettää kotonaan Tarvasjoella naapureiden kanssa rupatellen. Hänen avopuolisonsa on luvannut leipoa päivän kunniaksi kakun.