Viime päivien ennätyksellisen lauha sää ja vesisateet ovat taas havahduttaneet ihmisiä siihen, että ilmastonmuutos todellakin on kovaa vauhtia menossa eikä epämääräinen uhka tulevaisuudessa. Muutos ei tarkoita pelkästään ilmaston lämpenemistä vaan myös sään ääri-ilmiöiden yleistymistä. Suomessakin kylmimmän ja lämpimämmän paikan ero oli viikonloppuna lähes 40 astetta. Etelä-Suomessa mitattiin yli viisi astetta lämmintä samalla kun Utsjoella paukkui yli 30 asteen pakkanen.
Ilmastonmuutoksen torjunnassa suurin ongelma on, että kansainvälinen yhteistyö ei toimi tai ei ainakaan ole riittävän tehokasta. Ilmastonmuutos on globaali ilmiö, myös sen torjunnan pitäisi olla globaalia. EU:ssa hellitään ajatusta siitä, että muut maat ottaisivat Euroopasta esimerkkiä, jos täällä tehdään kovia ilmastotoimia. Näin ei ole, Kiinan ja Brasilian kaltaiset keskeiset maat toimivat täysin omien lähtökohtiensa mukaan.
On olemassa vaara, että keskittyminen kansallisiin tai maksimissaan Euroopan laajuisiin ilmastotoimiin saa aikaan valheellisen turvallisuuden tunteen, kun sentään jotain tehdään. Ilmastonmuutosta ei voi ratkaista kansallisin toimin – ei vaikka niitä tekisi Kiinan tai Yhdysvaltojen kaltainen suursaastuttaja.
Kansainväliset yhteistyöelimet pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen niin, että ilmastonmuutosta torjuttaisiin ennen kaikkea siellä, missä kasvihuonekaasujakin syntyy eniten. Euroopassakin olisi keskityttävä miettimään, miten eurooppalaiset valtiot pystyisivät parhaiten tukemaan teknisesti ja taloudellisesti niitä maita, jotka tuottavat eniten kasvihuonekaasuja.