PÖYTYÄ/Yläne. Vaikka Yläneen kirkkokuoron virallinen perustamisajankohta on hävinnyt historian hämärään, vanhoista valokuvista ja kuoronperustaja Sulo Holtarin puheesta perustamisvuodeksi on päätelty 1923. Kuorotoimintaa kylällä oli ollut kuitenkin jo sitä ennen pitkään, sillä opettaja Selinin tiedetään perustaneen niin sanotun sekakuoron vuonna 1892. Myöhemmin tulivat vielä nais- ja mieskuorot.
Ensivuosikymmenet Yläneen kirkkokuoro toimi vapaamuotoisesti ja se järjestäytyi virallisesti vasta vuonna 1970. Silloin se liittyi rekisteröitynä yhdistyksenä Suomen Kirkkomusiikkiliiton jäseneksi.
Parikymmenjäseninen ja neliäänisesti läpi historiansa laulanut kuoro on puheenjohtaja Elisa Niittymaan tietojen mukaan toiminut yhtäjaksoisesti sen perustamisesta asti. Hän toteaakin sen olevan yksi vanhimmista toiminnassa olevista kirkkokuoroista.
Satavuotisjuhlintansa kuoro aloitti marraskuun lopussa ensimmäisestä adventista, jolloin uusi kirkkovuosi pyörähti käyntiin. Niittymaan mukaan pitkää taivalta on tarkoitus juhlistaa koko ensi vuoden. Ohjelmisto tulee tarkentumaan vielä, mutta kuoronjohtaja ja kanttori Alberto Peltonen kertoo suunnitelmissa olevan ainakin juhlakonsertti ensi syksynä. Kesäksi pyritään saamaan vieraileva artisti ja lisäksi ihmisiä aiotaan laulattaa Yläneen torilla.
Juhlavuoden kunniaksi kuoro on tehnyt myös satavuotisseinäkalenterin. Sen erikoisuutena on joka kuukauden kohdalla oleva QR-koodi, jonka skannaamalla pääsee nauttimaan kuoron esityksistä omalla älylaitteellaan.
Vanhaa ja uutta tuotantoa
Satavuotiaan kuoron ohjelmistokirjo on hyvin laaja, ja se elää jatkuvasti. Alberto Peltonen sanoo, että välillä lauletaan Bachin klassisia teoksia ja toisinaan uudempaa hengellistä tuotantoa, kuten Petri Laaksosta, Pekka Simojokea, Jaakko Löyttyä tai Lasse Heikkilän Suomalaista messua.
–Kun Suomi täytti sata vuotta, Suomalaiseen messuun tuli uusia kappaleita, joita olemme myös harjoitelleet, vuodesta 1998 kuoroa johtanut Peltonen kertoo.
Jotta kuoron laulaminen ei olisi pelkästään vanhojen kappaleiden hiomista ja uusien opettelua, Peltonen sanoo joskus rikkovansa tutuksi käyneitä tapoja ja haastavansa näin suojattejaan kunnianhimoisempiin suorituksiin. Kuorolaisten keskuudessa se aiheuttaa kuitenkin usein hienoista vastarintaa. Tauno Lehtilä ja Juha Auranen naurahtavatkin, että vanhalla kaavalla olisi aina niin helppo ja mukava jatkaa.
–Loppujen lopuksi se on tietenkin hyvä asia, ja torjuuhan se ehkä vähän muistisairauttakin, Auranen silti myöntää.
Toisaalta Niittymaa sanoo, ettei kuoroharjoituksissa koskaan vaadita mahdottomia.
–Välillä me laulamme ihan väärinkin, mutta Peltonen näkee silti meissä aina jotain hyvää, hän kiittelee ja sanoo juuri heikkouden olevan kuoron vahvuus.
Kuoron ja kuoronjohtajan pitkä yhteinen taival onkin kasvattanut molemmin puolisen luottamuksen.
–Me olemme kuin vanha aviopari, joka tietää pienestäkin vinkistä, mitä toinen tarkoittaa, Peltonen pohtii ja sanoo, että sen vuoksi kuoro uskaltaa myös heittäytyä rohkeasti uusiin haasteisiin.
Matalan kynnyksen kuoro
Monet kuorot järjestävät uusille jäsenkokelaille koelaulutilaisuuden. Peltosen mukaan sellaiselle ei ole ollut koskaan tarvetta Yläneellä, vaan kaikki halukkaat on aina otettu mukaan.
–Tämä on todella matalan kynnyksen kuoro, yli 30 vuotta mukana ollut Tuula Mäki-Laurila kehuu.
Hanna-Leena Koivisto toteaa puolestaan saavansa usein tosi paljon hyvää mieltä kuoroharjoituksista.
–Esimerkiksi vierustoverin pienestä kehusta saa ihanasti voimaa ja iloa itselle. Joka kerta täältä lähtee hyvillä mielin kotiin.
Toisaalta kuoron toiminta ei ole pelkkää laulamista ja stemmojen harjoittelemista, vaan välillä virkistäydytään yhteisillä kesäretkillä ja muualle suuntautuvilla kuorovierailuilla.
–Tämä on ennemminkin yksi iso perhe kuin pelkkä kirkkokuoro, jo kolmannessa polvessa mukana oleva Eeva Arponen tiivistää kaikkien tunnot yhteishengestä.