MARTTILA. Laurilan lavalla ei viime keskiviikkoiltana tanssahdeltu, vaan keskityttiin makkaraan ja lättyyn sekä samanhenkiseen seuraan. Pihamaalla oli parkissa komea kavalkadi vanhoja harrasteautoja.
–Tänne vetää porukkaa nimenomaan se, että meitä yhdistää kiinnostus vanhoihin autoihin. Monen muunkin asian suhteen juttua riittää, kertoi Salon Seudun Ajoneuvoharrastajien puheenjohtaja Kari Aaltonen.
(Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.)
Hilpas Rättö oli suhannut paikalle Chevrolet Masterilla. Hän kuvailee olevansa epätyypillinen ajoneuvoharrastaja.
–Minua ei ole autot aikanaan kiinnostaneet tippaakaan. Tärkeintä oli olla joku menopeli, joka kesti matkan täältä tuonne ja takaisin ilman, että auto levisi matkalle. Jotenkin ajauduin 2000-luvun alussa vanhojen autojen kunnostuskurssille ja siellä laitoin tämän 1939 vuodelta olevan Chevyn kuntoon, Rättö naurahti ja totesi muuntuneensa kuin varkain ajoneuvoharrastajaksi.
–Tässä autossa on kaikki, mitä tarvitaan. Sitä mitä ei tarvita, ei mietitä. Polttoainetta menee sen verran hanakasti, että en anna tälle kauheasti kenkää, vaikka potkua kyllä löytyisi, Rättö tunnusti.
Kun kookas ja massiivinen Chevy saa vierelleen Fiat 600:n näyttää näkymä Daavidin ja Goljatin kohtaamiselta. Heimo Reunasen oranssi pikkupilleri vuodelta -71 piristi autoriviä iloisuudellaan.
–Kyllähän tässä autossa on sellaista sulloutumisen makua, kun sinne iso mies ahtautuu, Reunanen naurahti.
Kalervo Raumanin Ford Falcon taas toi autoriviin Kalifornian tunnelmaa.
–Olen aina ollut Ford-mies ja ajanut Fordeilla. Mustangia koitettiin kytätä Kaliforniasta, mutta sitten sainkin sieltä Mustangin isoisän eli tämän Falconin, V8:lla tietty. Alkaa vaan vanhan miehen niskaan tuntua viima liikaa eli pitää olla 25 astetta lämmintä, että rättikatto lasketaan. Sama 25 taitaa mennä tankista satasella, Rauman laskeskeli.
Laurilan lavalta autot suuntasivat kukin omiin talleihinsa, jotta isännät ja emännät saavat valmistella ajoneuvonsa talviteloille.
Tuomas Honkasalo