Härmän pojasta tuli Duudson-kasvo, kotimaisen tuotantoyhtiön pomo ja Hollywood-tarina. Matka ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, sillä burnout, ihosyöpä ja avioero iskivät välillä maahan. Jarno Laasalan kasvot näkyvät televisiossa syksyllä, kun hän seilaa ja pohtii elämäänsä Atlantin yli -ohjelmassa: ”Arvostan pieniä asioita, mutta uskallan mennä myös uutta kohden. Tavoitteeni viiden vuoden päästä on olla elossa – ja voittaa tulevaisuudessa Oscar-patsas.”
POHJANMAALAINEN stuntti- ja pilailuryhmä Extreme Duudsonit nousi julkisuuteen vuosituhannen alussa. Jarno Laasala (s. 1979) perusti tuotantoyhtiö Rabbit Filmsin vuonna 2000 omien maastopyöräleffojen julkaisuja varten. Firma kasvoi Duudsonit-videoiden tuotantoon. Laasala työskenteli yhtiön toimitusjohtajana vuoteen 2014 asti. Silloin kasvavan yrityksen johtoon palkattiin tv-kanava Nelosen ohjelmapäällikkö Olli Suominen. Laasala jäi yrityksen yhdeksi omistajaksi.
Olet tehnyt uskomattoman uran ja noussut videokuvaajasta ison tuotantoyhtiön johtajaksi. Mitä ominaisuuksia siihen on tarvittu?
– Ennen kaikkea se on ollut rohkeutta kuunnella itseään ja tehdä sellaisia päätöksiä, jotka ovat olleet oikein omasta mielestäni. Jättäydyin aikoinaan pois yliopistosta, koska viihdeala vei mennessään. Se on vaatinut myös rohkeutta, sillä minulle oli selvää alusta lähtien, että haluan omistaa omat tuotantomme. Ensin mursin kaavan, etten käykään yliopistoa ja sitten mursin kaavan, että Moon tv:n ohjelmia ei tehdäkään talon sisällä. Duudsonit oli ensimmäinen ohjelma, joka tehtiin talon ulkopuolella.
– Ytimessä on Duudsonien välinen ystävyys, luottamus toisiamme kohtaan. En olisi tässä, ellei jätkiä olisi ollut ympärillä. Varsinkin Jukka Hildénin kanssa olemme olleet tiimi, joka on tehnyt asioita bisnespuolella ja maailmalla.
– Ja kun katsoo sitä, mihin Rabbit Films on nyt kasvanut, niin se tarkoittaa, että on osannut luopua ja palkata itseään viisaampia ihmisiä. Olen rohkeasti rekrytoinut ihmisiä, joihin olen uskonut. Sitä kautta Rabbit on kasvanut.
Rabbit Filmsin toimitusjohtajakauden jälkeen olet ohjannut yritystä esimeriksi hallituksen puheenjohtajana niin, että Duudsonien tuotantoyhtiöstä on tullut iso kotimaisen tv-alan toimija, nyt myös draamapuolella. Viime vuoden lopussa luovuit kuitenkin hallituspaikasta ja jäit yhdeksi omistajaksi. Miksi?
– Olen tehnyt isoja luopumisia viime aikoina. Sydämeni on enemmän uuden luomisen ja ohjaamisen puolella, ja haluan olla silloin tällöin myös omalla naamallani tuotannoissa. Rabbitin perustajana minulle tuli luontaisesti toimitusjohtajan ja sitten hallituksen puheenjohtajan pesti ja halusin ottaa nämä vastuut. Siitä on jo noin seitsemän vuotta, kun luovuin toimitusjohtajan pestistä ja muutimme Jukka Hildénin kanssa Yhdysvaltoihin perustamaan jenkkitoimistoamme. Olen halunnut tehdä itselleni tilaa omaan elämääni, ettei ole niin monta asiaa lautasella samaan aikaan.
Duudsonit olivat vuonna 2010 tekemässä Los Angelesissa Duudsonit Amerikassa -sarjaa, jolla tavoiteltiin maailmanlaajuista menestystä. Toimit sarjan ohjaajana, mutta kylkiluusi murtui heti kuvausten alussa. Seuraavana päivänä Jarno ”Jarppi” Leppälä mursi selkänsä, ja viikkoa myöhemmin Hildéniltä menivät nilkka ja häntäluu. Olet puhunut avoimesti tästä työpaineesta seuranneesta burnoutista. Mitä opit siitä?
– Loukkaannuin kuvauksissa niin, että en pystynyt nukkumaan kuin istuvassa asennossa, ja kaikki muutkin Duudsonit loukkaantuivat. Pyrimme tekemään todeksi sitä meidän isointa haavetta, mutta asiat eivät menneet niin kuin oli toivottu. Se kaikki johti burnoutiin. En halunnut näyttää uupumistani muille, ajattelin, että tässä pitää vaan jaksaa, sillä tämä on se, mihin olemme tähdänneet 10 vuotta. Sitten se tuli vedettyä vaan läpi.
– Suurin syy burnoutiin oli, että identifioin itseni menestyksen ja saavutusten mukaan. Kun kaikki ei mennyt niin kuin olisin halunnut, se oli itselleni se vaarallisin asia. Ja tähän kaikkeen oli lisättynä silloinen järjetön työtahti.
Miten huolehdit omasta luovuudestasi?
– Pyrin pitämään itsestäni parasta mahdollista huolta. Silloin syntyy uutta ja aukeaa uusia polkuja. Toki välillä täytyy ottaa rohkeasti uutta suuntaa, uskaltaa mennä pelkoja kohti ja kuunnella intuitiota. Jotta tämä on mahdollista, pidän huolta että minulla on aikaa itselleni, nukun, syön, meditoin, liikun luonnossa, näen ystäviä ja harrastan. Kun veimme Duudsoneita maailmalle, nämä kaikki asiat tulivat uratavoitteiden jälkeen. Itsestään on pakko pitää huolta. Sitä kautta kehityn ja kasvan.
”Ytimessä on Duudsonien välinen ystävyys. En olisi tässä ilman jätkiä.”
Jarno Laasala
Olet päättänyt luopua monista vastuista yritysmaailmassa. Mitkä ovat ne asiat, joiden pitää olla kohdallaan, että voit viiden vuoden päästä sanoa olevasi tyytyväinen ja menestynyt?
– Oikeastaan mitään muuta ei ole kuin se, että olen elossa ja saan olla terveenä, mitään muuta se ei oikein voi olla. Toki toivon että perheeni pysyy terveenä myös.
– Uraan liittyvä isoin haave on voittaa Oscar-patsas. Sinä hetkenä kun se tapahtuu, niin juttu ei ole se, että nyt olen tyytyväinen ja menestynyt. Ei, vaan juttu on jokainen päivä sillä matkalla. Voin sanoa ”hyvä Jarno”, kun minulla on Oscar-patsas kädessäni ja voin todeta, että matkalla tähän olen ollut tyytyväinen ja menestynyt, minä itse voin hyvin ja samoin lähipiirini.
MITÄ OPIT REKRYTOINNEISTA
Toimit pitkään Rabbit Filmsin toimitusjohtajana. Jarno Laasala, mitä opit rekrytoinnista?
- ”Vuonna 2013 Rabbit Filmsin luovaksi johtajaksi palkattiin Tuomas Summanen. Hänen tapaamisessaan oli jotain maagista saman tien. Tomppa päätyi meille luovaksi johtajaksi ja on kehittänyt suurimman osan meidän tv-ohjelmistamme.”
- ”Tavattuani Joona Haataisen ehdotin, että hän alkaisi vetää perustettavaa vaikuttajamarkkinointitoimistoamme Trootia. Myös Joonan tapaamisessa oli hyvin vahva tunne, että tässä ihmisessä on jotain erityistä. Rekrytoinnissa tunne siitä, että tässä tulee tapahtumaan jotain todella erityistä, on tärkeä.”
- ”Tietysti on tullut tehtyä myös huteja, eikä kaikissa rekrytoinneissa ole näin suurta tunnetta mukana. Tärkeää on perehdytys ja se, miten ihminen pääsee osaksi duunia ja työyhteisöä. Pitää myös hyväksyä, että jotkut ihmiset ovat vain tietyn aikaa duunissa. Katson tietynlaisia signaaleja, että mihin tämä ihminen haluaa olla menossa. Yhteistä hyvissä rekrytoinneissa on, että rekrytoivan ihmisen palo kohtaa sen, mihin firma on menossa.”
Jarno Laasala on Rekryexpo-tapahtuman pääpuhuja. Laasala on tutkinut itsemyötätunnon vaikutusta työhyvinvointiin. Hän puhuu 5.3. kello 13 työelämästä, jossa menestys kohoaa rohkeudesta olla haavoittuva.