Ukrainan sodan kohdalla on puhuttu paljon yhtäläisyyksistä Suomen talvisotaan 1939–40. Niitä löytyykin paljon, yllättävistäkin seikoista. Sotien seurauksena Suomi joutui luovuttamaan suuria maa-alueita Neuvostoliitolle, mutta ne luovutettiin ilman väestöä. Luovutettujen alueiden väestö muutti jäljelle jääneeseen Suomeen.
Kyse ei ollut pakolaisista, vaan evakoista. Mutta kuitenkin ihmisistä, jotka joutuivat pakon edessä jättämään kotikontunsa. Asuttaminen ei sujunut ilman ongelmia. Moni maitaan luovuttamaan joutunut isäntä oli tulijoille katkera. Puheenparsikin oli kummallinen uskonnosta puhumattakaan.
Evakon elämä oli karjalaisille tragedia, mutta muulle Suomelle evakot olivat piristysruiske. Karjalaiset olivat dynaamista, iloistakin porukkaa. He toivat mukanaan piristäviä kulttuurisia vaikutteita ja uutta geeniperimää. Kaiken menettäneillä oli kova halu rakentaa uutta niin kuin tietysti muillakin sodan kokeneilla.
Suomalaisia on vähän ja varsinkin 1940-luvulla tilanne oli se, että puoliso haettiin kohtuullisen läheltä omaa asuinpaikkaa. Onkin sanottu, että polkupyörän keksiminen teki todella hyvää suomalaiselle perimälle, sillä fillarin ansiosta riiuureissulle saattoi lähteä paljon kauemmas kuin aikaisemmin. Kaikilla kun ei ollut hevosia. Perimän kannalta taas on hyvä asia, jos morsmaikku tai sulhanen on kotoisin vähän kauempaa.
Saattaa olla, että se mikä nyt on Ukrainalle valtava tragedia, on suomalaiselle yhteiskunnalle mutta myös tänne kotiutuville ukrainalaisille pitkän päälle hyvä asia. Suurin osa pakolaisista lähtee varmasti takaisin kotiin kun se vain on mahdollista, mutta todennäköisesti osa myös jää.
Ukrainalaiset tunnetaan hyvinä työntekijöinä ja sitä moni suomalainen arvostaa. Köyhästä maasta kotoisin olevilla ihmisillä on kova halu yrittää. Kulttuuriltaan he ovat lähellä suomalaisia mutta kuitenkin sen verran erilaisia, että meilläkin on heiltä varmasti paljon opittavaa. Kotoutumisen kynnys on kohtuullisen matala. Oppia voidaan siis puolin ja toisin. Itsekin innostuin tekemään ukrainalaisia perunapannukakkuja ja hyvää oli.
Elämä kiukkuisen karhun kainalossa on vahva kohtalonyhteys Suomen ja Ukrainan välillä. Yhtäläisyydet Suomen viime sotien ja Ukrainan nykytilanteen välillä ovat suorastaan hämmästyttäviä. Ukrainan nykytilanne tuo mieleen jopa 1700-luvulla Suomessa koetun Ison vihan. Ei siis ole mikään ihme, että suomalaisissa on herännyt kova halu auttaa ukrainalaisia. Se on vähän kuin itseään auttaisi.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi