SUUNNISTUS. Perinteiset Auranmaan Viikkorastit päräytettiin käyntiin maanantaina lumisissa ja talvisissa tunnelmissa, kun Riihikosken taajamassa pääsi rastijahtiin. Tarjolla oli kolme eri matkavaihtoehtoa. Jäinen keli ei tuntunut haittaavaan suunnistajia, jotka olivat jo innolla odottaneet Viikkorastien alkamista.
–Syksyn viimeisistä rasteista alkaa olla jo aika pitkä aika, joten innolla tätä odotimme. Meitä ei haittaa jää eikä liukkaus, sillä varusteet on sen mukaiset. Kengissä on nastat ja jalassa on neopreenisukat, joten ei jalkojen kastuminenkaan haittaa, kun lämpö pysyy, Tommi ja Paula Pellonperä kertoivat ennen kiekalle lähtöä.
Sprintti ei välttämättä ole Pellonperien lempimuoto suunnistuksessa.
–Kuntoilijan näkökulmasta metsässä suunnistaminen on mukavampaa, mutta onhan tässäkin omat hauskuutensa, kun karttaan on merkitty kiellettyjä alueita, joiden läpi ei saa mennä. Sitten täytyy vaan keksiä paras reitti edetä, Tommi Pellonperä pohti.
–Kyllä meidän lempimaasto on silti varmaankin sellainen kuiva kangasmetsä, jossa näkyvyys on hyvä ja maasto on suhteellisen helppokulkuista. Toisaalta joku kallioinenkin maasto on kyllä mielenkiintoista, mutta sitten tosi erilaista tietenkin, Paula Pellonperä mietiskeli.
Kilpasuunnistuksessa kuljetaan aikaa vastaan, mutta Viikkorasteilla kisataan useimmiten kuntoilumielessä.
–Kyllä silti vauhtia pidetään yllä, että sillä tavalla kelloa ja hieman itseä vastaan kisataan, Tommi Pellonperä tunnusti.
Tänä vuonna Viikkorasteja järjestetään 25 kertaa ja suunnistuspaikat pyörivät Auranmaan alueella. Vastuuseuroina toimivat Rasti 88, Auran Vannas ja Yläneen Kiri. Kuuden euron karttamaksulla pääsee lenkille ja yleensä se suoritetaan käteisellä tai lähimaksulla.
–Onhan meillä mahdollisuus myös maksaa Rastilippu.fi-palvelun kautta, mutta aika vähän sitä käytetään. Kausimaksulla voi kilpailla vapaasti kaikki rastit, mutta 120 euron sitoutumisia ei juuri kymmentä enempää ole tainnut kautta kohden olla. Mukavampaa on varmaan tilanteen mukaan aina katsoa, missä rastit sijaitsee ja sitten mennä halutessaan paikalle, kertoi Virve Saarinen Rasti 88:sta.
55 vuotta suunnistusta
Pentti Saario tuli karttapisteelle päällään suunnistusasu, joka näytti kolunneen monta metsää. Pian 82-vuotias Saario ei näe suunnistusharrastukselleen loppua.
–Tässä on vaan sellainen paha juttu, että mitä vanhemmaksi sitä tulee, niin sitä kovemmaksi käy kisaseura, kun siinä karsiutuu väkisin pois ne, jotka eivät sitten enää metsään pääse, Saario naureskeli.
Saarion mukaan suunnistus on mahtavaa liikuntaa ja hänelle kisaaminen on myös mieleen.
–Minulle tulee nyt 55 vuotta suunnistamista täyteen. Jukolan viesteissä olin viime kesänä viidettäkymmenettä kertaa ja Kaukametsäläiset antoivat minulle Jahtivouti-arvonimen. Niitä on myönnetty tähän mennessä vain 37 kappaletta, Saario kehaisi.
Tuomas Honkasalo