Ennustaminen on vaikeaa… varsinkin tulevaisuuden. Helmikuun alkupuolella elettiin ihan toisenlaisessa maailmassa kuin nyt. Mikäs siinä, mutta kun vapun tienoilla maailma voi taas olla ihan erilainen. Ei käy kateeksi niitä, jotka ovat vastuussa muustakin kuin omasta tai perheensä hyvinvoinnista.
Mutta perinteiseen tapaan muiden tekemien päätösten ja toiminnan ihmettely luontuu aina helpommin kuin omien päätösten teko, joten miksi luopuisin hyvästä mallista?
Ensimmäiseksi ihmettelen tietoa siitä, ettei yksityismajoitusta Ukrainan pakolaisille antaville henkilöille ole tiedossa minkään sortin taloudellista korvausta tästä humanitaarisesta avusta. Säästäähän valtio sen ansiosta aika summan pakolaiskeskuskustannuksista.
Selitys siihen, miksi yksityismajoituksiin ei satsata, on keskittämisestä saatava etu: erilaiset pakolaisten tarvitsemat terveys- ja kotouttamispalvelut on helpompi järjestää keskitetysti.
Paha tuota on epäillä, mutta on asiassa toinenkin puoli. Vaikka sota loppuisi jo tällä viikolla, vähemmän ystävällinen itänaapurimme on pommittanut Ukrainan kaupungit sellaiseen kuntoon, ettei niihin noin vain paluumuuteta. Asumistarve ei siis lopu ihan pian. Eikö tässä tilanteessa olisi aihetta hyödyntää jo olemassa olevia, ukrainalaisille tarjolla olevia asuntoja? Suomeen tulijoita taatusti riittää molempiin.
Valtio on siirtänyt ansiokkaasti (?) suuren osan palveluistaan nettiin, joten eiköhän iso osa kotouttamisbyrokratiastakin hoituisi netin kautta. Tarvittavaa ukrainankielistä käännösapuakin olisi varmasti tarjolla.
Siitä pääsenkin toiseen akuuttiin aiheeseen. Pakolaisten joukossa on paljon koulu- ja päiväkoti-ikäisiä sekä vanhuksia ja vammaisia ja pitkäaikaissairaita. Toisaalta tulijoissa on myös koulutettuja opettajia, varhaiskasvattajia ja hoitajia, joista iso osa puhuu myös englantia. Sitä suomalaisetkin näiden alojen ihmiset osaavat, joten keskinäinen kommunikointikin voi sujua kohtalaisesti. Mietintämyssyt päähän: millä tavalla tätä valmista työvoimaa ollaan valmiita hyödyntämään niin, ettei byrokratia jumita asiaa?
toimittaja evp
Päivi Perkiö
phperkio@gmail.com