HELSINKI, PÖYTYÄ. Pöytyäläislähtöinen Outi Riikonen on työurallaan kulkenut monenkirjavan ja mielenkiintoisen polun. Nykyiseen työhönsä Kansallisoopperan ja baletin puvustamoon hän päätyi työssäoppimisjakson kautta.
–Olin tekemässä päättötyötäni Muotoiluakatemiaan tutuista. Tutu on balettitanssijoiden lyhyt, pääasiassa tyllistä tehty hamemainen alaosa, jonka tekemistä ei opetettu koulussa, Riikonen kertoo.
Riikosen mukaan jokainen työpäivä on erilainen ja puvustamon oman erikoisalansa osaajista koostuva 40-henkinen työyhteisö moninainen.
–Produktiot, produktioiden ohjaajat, koreografit ja pukusuunnittelijat vaihtuvat, jotkin suunnittelijat ovat kotimaisia, osa tulee ympäri maailmaa. Myös produktioiden luonteet ovat erilaisia, Riikonen toteaa.
Käydyt koulut ja kurssit: Elisenvaaran lukio, Kansanopiston kädentaitojen ja taideaineiden-linja, modisti-opinnot, muotoilijan tutkinto pääaineena vaatesuunnittelu (Kuopion Muotoiluakatemia), käsityötieteen, kasvatustieteen, taidehistorian ja erityispedagogiikan opintoja (Helsingin yliopisto) sekä erilaisia kursseja käsitöistä ja erilaisista käsityötekniikoista Suomessa ja maailmalla.
Aiemmat työpaikat: Pöytyän kunnalla ja seurakunnalla olen ollut nuorisotyössä leireillä ja pitänyt erilaisia kerhoja, kangasmyyjänä/ sisustusompelijana, Royal College of Art-koulussa Lontoossa olin junior technician eli käytännössä ohjasin ja valmistin opiskelijoiden päättötyömallistoja, Suomen Rauhanturvajoukoissa Kosovossa rauhanturvaajana. Lisäksi erilaisia töitä sosiaalialalla, opettajan sijaisuuksia eri aineissa ja kouluttajana erilaisilla kädentaitojen kursseilla.
Nykyinen työpaikka ja ammattinimike: Suomen Kansallisooppera ja -baletti, jossa toimin puvustossa pääasiallisesti näyttämöpukineiden valmistajana. Välillä olen toiminut myös pukuvaraston hoitajana ja määräaikaisena teosvastaavana, tarvittaessa myös pukijana näytöksissä.
Työhön sisältyy: Valmistan pääasiassa naisten vaatteita. Teokseen tehtävät vaatteet jakautuvat kaikille ompelimossa ja välillä vaatteita tehdään yhdessä välillä enemmän itsekseen.
Työssäni keskustellaan pukusuunnittelijoiden kanssa valmistettavista vaatteista, otetaan mittoja asiakkaista, kaavoitetaan, valmistetaan asut sovitukseen, sovitetaan, ja valmistetaan asuja. Puvuissa pitää ottaa huomioon sen käyttö ja työturvallisuus estetiikan ja kestävyyden lisäksi. Teemme kuitenkin työvaatteita.
Materiaalit vaihtelevat ja välillä vaatteisiin voidaan lisätä valoja tai vaate pitää pystyä pukemaan tai riisumaan muutamissa kymmenissä sekunneissa. Paljon pitää ottaa huomioon ja tietää materiaaleista, historiallisesta pukumuodista ja niiden kaavoituksesta.
Teosten pukumäärät vaihtelevat pienistä noin 50 asun produktioista noin 650 puvun suuriin teoksiin.
Omassa työssä parasta: Parasta työssäni on varmaan sen vaihtelevuus, hyvät työkaverit tietysti ja tyytyväiset asiakkaat niin lavalla kuin katsomossa. Jokainen päivä tuo tullessaan niin haasteita kuin onnistumisen hetkiä.
Toiveet ja tavoitteet työuran jatkon suhteen: Toivon tietysti kehittyväni työssäni ja oppivani jotain uutta koko ajan. Mielenkiintoisia produktioita tulee varmasti oopperalle jatkuvasti ja toivon, että niihin pääsee tekemään mielenkiintoisia asuja. Uusiin materiaaleihin, työvälineisiin ja kaavoitusohjelmiin tutustuminen pitää työn mielenkiintoa yllä kuin myös jatkuva oman työn ja työtapojen kehittäminen.
Koulussa tai elämän varrella opittu asia, josta on ollut eniten hyötyä työelämässä: Kaikenlaisesta työkokemuksesta on aina hyötyä! Teemme tiiviisti töitä yhdessä puvustossa eli kaikki yhteisössä toimimista edistävät taidot ovat hyväksi.
Kielitaidosta on hyötyä, koska välillä työkielenä puvustossa on englanti ja valtaosa ammattikirjallisuudesta on englanniksi. Työntekijät tulevat osa Suomesta, mutta paljon myös ympäri maailmaa niin oopperassa kuin baletissakin. Myös matematiikasta on hyötyä muun muassa kaavoituksessa. Kun hallitsee ammatin perusasiat hyvin, voi helposti soveltaa ja tehdä melkein mitä vain.
Pitää osata myös irrottautua töistä ja tehdä jotain ihan muuta työn vastapainoksi.
Vinkki opiskelupaikkaa hakeville: Paljon oppii ja saa tekemällä, kokeilemalla, olemalla avoin, ahkera ja utelias. Vahvuuksiaan voi kehittää ja harva asia sulkee toisiaan pois. Kaikista töistä jää jotain meihin ja vie eteenpäin. Minullakin on ollut työvälineenä välillä sakset ja silmäneula välillä luotiliivit ja panssariajoneuvo.
Ei kaikki tiedä, mitä tekee isona, en minäkään taida vielä tietää. Maailma muuttuu jatkuvasti. Työt ja opiskelut voivat avata uusia polkuja. Uuden taidon tai tiedon oppiminen ei mene koskaan hukkaan.
Mitä minusta tuli isona -juttusarjassa Auranmaan Viikkolehti haastattelee yhteishaun innoittamana auranmaalaisia tai Auranmaalta lähtöisin olevia heidän työurastaan ja koulutustaustastaan. Yhteishaku on käynnissä 22.2.–22.3.2022.