PÖYTYÄ/Yläne. Vuonna 1986 historian ja yhteiskuntaopin sekä äidinkielenopettajaksi valmistunut Elisa Niittymaa sanoo olevansa kiitollinen ammatista, joka on ollut mitä parhain ikkuna nuorten sielunmaisemaan. Vuosikymmenien aikana hän onkin ehtinyt nähdä, mikä on kulloinkin maailmanmenossa askarruttanut. Tällä hetkellä mieliä painaa ilmastonmuutos.
–Se ahdistaa nuoria, ja keskusteluissa pohditaan esimerkiksi varpuskatoa, Säkylän seudun lukiossa äidinkieltä vuodesta 1991 opettanut Niittymaa kertoo.
Viimeiset pari vuotta niin oppilaita kuin opettajia on kiusannut korona. Hän sanoo, ettei etäkouluun siirtyminen sujunut taannoin ilman kovia paineita.
–Aluksi tunsin itseni kaikkea muuta kuin varmaksi, kun samalla koitin antaa oppilaille kaiken maailman vinkkejä, miten opiskella ja toimia.
Niittymaa sanoo toivovansa, että pikkuhiljaa päästäisiin jo palaamaan normaaliin arkeen. Pahinta hänen mielestään on ollut epävarmuus kaikessa suunnittelussa.
–Viime vuonna penkkarit striimattiin ja vanhojentanssit siirrettiin helmikuulta lokakuulle. Nyt penkkarit ovat riisuttuja mutta ajallaan, vanhat tanssivat näillä näkymin myöhemmin keväällä. Lisäksi koko tämän ajan kaikki vierailut ja vierailijat on jouduttu jättämään pois.
Uudistus vei rentouden
Joitakin vuosia sitten lukioissa toteutettu opetussuunnitelman muutos saa Elisa Niittymaalta kritiikkiä. Painopisteen siirtäminen matematiikkaan, fysiikkaan ja äidinkieleen on tehnyt hänen mielestään lukiosta suorituskeskeisempää, joka uuvuttaa monet ja vie ilon oppimisesta.
–Nykyään mietitään usein vain sitä, mistä aineista on eniten hyötyä jatko-opintoja ajatellen.
Taito- ja taideaineiden valinta jää sen vuoksi hänen mielestään minimiin, samoin kuin lyhyen kielen valinta.
–Näistä tehdään vain pakolliset, mutta ei enää lisäkursseja, koska on se fysiikka tai matematiikka, joka pitää suorittaa, hän havainnollistaa ja kaipaa lukioon entisaikojen rentoa meininkiä, kun oppilailla oli vielä aikaa haahuiluun.
Kovien paineiden alla painivia opiskelijoita hän haluaa lisäksi muistuttaa, että kaikkien ei tarvitse kirjoittaa L:n papereita.
–Ihan tavalliset C:n ja M:n paperit riittävät vallan hyvin.
Vapaa-ajalla riittää harrastuksia
Opettajan työn vastapainoksi Elisa Niittymaalla on monia rakkaita harrastuksia, joista suurin on lukeminen. Tai tätä nykyä kuunteleminen.
–Kun lähden tunnin mittaiselle kävelylle, oikein toivon, ettei kukaan lähde mukaan, jotta saan kuunnella rauhassa äänikirjaa, hän nauraa.
Yli kaksikymmentä vuotta on kulunut myös kirkkokuoron parissa, ja lähes saman verran Yläneen kotiseutuyhdistyksessä. Koronan vuoksi tauolle jääneet teatterit ja konsertit on tarkoitus ottaa taas ohjelmaan, kun rajoitukset niin sallivat. Myös matkasuunnitelmia on tehty, sillä Niittymaa on aina reissannut miehensä Veikon ja perheen kolmen tyttären kanssa paljon.
Oma lukunsa ja projektinsa on ollut vielä vuonna 1995 melko huonokuntoisena ostettu Yläneen vanha pappila.
–Kun ostimme sen, putketkin olivat niin ruosteessa, että vesi tuli läpi, kun niitä koski.
Vuosien saatossa rakennus onkin kokenut monet remontit ja uudistukset. Esimerkiksi pappilan entinen kaste- ja vihkitila on nykyään makuuhuone ja ruokasalin tilalla on keittiö.
Koronan takia puutarha alkoi puolestaan kiinnostaa uudella tavalla, kun Niittymaalla oli yhtäkkiä aikaa kasvattaa samettikukat ja petuniat siemenestä asti. Jotkut lajikkeet onnistuivat paremmin kuin toiset, ja hän nauraakin, että intoa taisi olla enemmän kuin taitoa. Nyt on kuitenkin uudet siemenet hankittu ja niistä riittää seurattavaa keväästä syksyyn.
Ja vaikka kaikki kolme tytärtä ovatkin jo lentäneet maailmalle, pappilassa kuuluu toisinaan jälleen pikkujalkojen sipsutusta kolmevuotiaan Elsin vieraillessa mummin ja taatan luona.
–Onneksi opettajilla on pitkät lomat, jotta ehdin viettää aikaa Elsin kanssa, Niittymaa sanoo kiitollisena.
KEHU KIERTOON
Kuka: Elisa Niittymaa
Mitä: Äidinkielenopettaja Säkylän seudun lukiossa
Kehut: ”Elisa oli vanhimman poikani äidinkielenopettaja Säkylän seudun lukiossa. Hän on lämmin ja välittää oikeasti oppilaistaan. Etenkin etäkoulun aikana hän tuki todella paljon nuoria. Hän piti huolen ja näki vaivaa, että kaikki saivat varmasti tehtyä tehtävänsä.” Saija Teinilä