Kävin loppuvuodesta mittauttamassa kolesterolini ja pelästytin pahasti ainakin työterveyslääkärin ja ehkä vähän itsenikin. Menemättä sen kummemmin numeroihin, voin vakuuttaa, että kolesterolia oli riittävästi. Lääkärin sanoista yksi lause jäi mieleeni. ”Kovat rasvat pois”.
Muistutan luonteeltani mopon kaasuttajaa. Mopon kaasukahvassahan on vain kaksi asentoa. Se on joko täysin auki tai täysin kiinni. Niinpä pistin tyydyttyneiden rasvojen osalta rasvahanat kiinni. Samalla meni kiinni myös sokerihana, sillä jos jossakin on sokeria, siinä on yleensä myös tyydyttynyttä rasvaa.
Yhdessä hyvin maltillisesti aloitetun kolesterolilääkityksen kanssa tulokset olivat jo kuukaudessa niin selkeitä, että lääkärikin taisi hämmästyä. Syömistä en toki lopettanut tai edes vähentänyt. Pulloakin heiluttelin monta kertaa päivässä. Meinaan oliiviöljypulloa.
Vaimoni ansiosta meillä koko ruokakunta fanitttaa Italiaa. Italialaista keittiötä ei taas voi kuvitella ilman oliiviöljyä. Ostin pikkiriikkisellä kaatonokalla varustetun (italialaisen) oliiviöljypullon ja kaatelin siitä rasvaa vähän joka paikkaan. Leivän päälle, kalan päälle, salaatin päälle.
Toivottavasti Auranmaan moninaiset maidon- ja lihantuottajat eivät pahastu, mutta näyttää siltä, että ilman kovia rasvojakin tulee ihan hyvin toimeen. Tosin täytyy myöntää, että alkukuurin jälkeen olen siirtynyt presidentillisille linjoille. Lihaa ja juustoakin voi syödä, mutta ne ovat herkkuruokaa.
Välimerellisen ruokavalion ja siihen olennaisesti liittyvän oliiviöljyn terveyttä edistävästä vaikutuksesta puhutaan paljon, mutta pahaa pelkään, ettei kyse ole vain hyvillä rasvoilla herkuttelusta. Vähintään yhtä olennainen osa välimerellistä meininkiä on turhan murehtimisen välttäminen. Italialaista kaduntallaajaa ei voisi valtion velka vähempää kiinnostaa, mutta Suomessa tilanne on toisin. Parasta olisi murehtia ainakin vain niistä asioista, joihin voi jotakin vaikuttaa.
Tarkkaavaiset lukijat ovat varmasti jo havainneetkin, että tämän palstan kuvat on päivitetty nykypäivään. Vanhoissa olikin aivan liian vähän harmaata. Uusissa kuvissa pilkistää kirjoittajille tärkeitä tai iloa tuottavia asioita. Ratsastuskypärän ripustin naulaan jo muutamia vuosia sitten, mutta edelleen on niin, että hauskat hetket koen kypärä päässä. Pyöräillä voi onneksi ympäri vuoden, mutta moottoripyörällä huristelu onnistuu valitettavasti vain kesäisin – jos ei sitten satu asumaan Italiassa.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi