PÖYTYÄ/Yläne. Kun 17-vuotias Elisa Niittymäki aloitti lastenhoitajana Yläneen päiväkodissa joulukuussa 1975, se oli perustettu vasta muutamaa kuukautta aiemmin Urho Kekkosen 75-vuotispäivänä.
–Nyt olen viimeinen alkuperäisistä, sillä kaikki muut silloin aloittaneet ovat jääneet jo eläkkeelle, hän kertoo yli 46 vuotta myöhemmin ja laskeskelee hoitajia olleen alkuaikoina seitsemän. Lisäksi oli siivoja sekä keittäjä, jonka herkullisia jauhemaksapihvejä Niittymäki kaipaa edelleen.
Jo hyvin nuoresta Elisa Niittymäelle oli selvää, että hän haluaa päiväkotiin töihin.
–Sanoin aina äidilleni, että haluan päiväkotiin hoitamaan lapsia.
Kun toive toteutui keskikoulun jälkeen, ammatinvalintaa ei ole tarvinnut katua. Myös työpaikka on ollut niin mieleinen, ettei Niittymäen ole tarvinnut muualle haikailla.
–Lapset ovat aina olleet niin ihania, samoin kuin työkaverit, hän kiittelee.
Hauskoja muistoja onkin vuosien varrella kertynyt useita. Erityisesti yhden pikkumiehen kosinta on jäänyt hyvin mieleen.
–Kaikkiaan minua on töissä kosittu kolmesti, mutta yksi oli niin ujo, että hän laittoi isänsä asialle, Niittymäki nauraa.
Mieleenpainuvia hetkiä on syntynyt myös silloin, kun lasten kanssa on päässyt syventymään keskusteluihin.
–Kun he kertovat omista jutuistaan, ne ovat olleet todella ihania tilanteita.
Työ on muuttunut päiväkodissakin
Vuosikymmenien saatossa Elisa Niittymäki toteaa työnsä muuttuneen kiireisemmäksi, koska lasten kanssa toimiminen on nykyään entistä enemmän ylhäältä saneltua.
–Tuntuu, että aina vaan nuorempana pitää ruveta opettamaan valmiuksia koulua varten, hän pohtii ja sanoo sen asettavan tietynlaisia paineita myös henkilökunnalle.
Niittymäki toivoisikin, että lapset saisivat olla enemmän vain lapsia.
–Itse menisin mieluiten heidän tahdissaan.
Hän tietää myös kokemuksesta, että kaikkein eniten lapset haluavat leikkiä.
–Kun teemme niitä niin sanottuja pakollisia juttuja, yleisin kysymys on, että koska pääsee leikkimään.
Tämän päivän lapsia Niittymäki pitää levottomampina, mikä johtuu hänen mukaansa tietokonepeleistä.
–Välillä meillä oli sellaisia, jotka odottivat vain koko päivän sitä, että pääsisivät kotiin pelaamaan.
Toisaalta Niittymäki sanoo, että kun lapset pääsevät leikin makuun, he osaavat nauttia siitä ja mielikuvitus lentää.
Oman haasteensa päiväkodin arkeen tuo myös resurssipula, sillä etenkin sijaisia on vaikea saada.
–Välillä harmittaa, kun lasten kanssa on suunniteltu vaikka metsäretkeä, niin se joudutaankin perumaan henkilökuntapulan takia, hän havainnollistaa.
Myös korona on tuonut omat koukeronsa päiväkotiin. Esimerkiksi ryhmiä ei saa enää sekoittaa, eivätkä hoitajatkaan saisi mennä toistensa ryhmiin. Maskit ovat myös arkipäivää, vaikka Niittymäki sanoo edelleen hiukan ahdistuvansa niistä. Toisaalta aivan kaikkea ei koronankaan vuoksi ole tarvinnut lopettaa.
–Edelleen halailemme lasten kanssa paljon ja syli kelpaa aina.
Uudet askareet odottavat
64 vuotta helmikuussa täyttävä Niittymäki sanoo jäävänsä virallisesti eläkkeelle aprillipäivänä.
Viimeinen työpäivä on kuitenkin keskiviikkona 19.1., kun vuosiloma alkaa. Niittymäki tietää jo tarkkaan, miten aikoo vapaansa aloittaa.
–Yritän nukkua pikkuisen pidempään.
Tulevaa eläkeläistä odottavat monet askareet kotona. Vuosien varrella muiden kiireiden jalkoihin on jäänyt muun muassa vino pino kirjoja. Myös huushollia pitää raivata, sillä keräilijäluonteen omaavana tavaraa on tullut haalittua liiankin kanssa.
–Ja sitten aion tehdä sitä, mitä kaikki muutkin eläkeläiset eli järjestellä valokuvia, hän vitsailee.
Aika tulee kulumaan myös mukavasti kahden alakouluikäisen lapsenlapsen kanssa, sillä mummua odotetaan jo kovasti Riihikoskelle.
–Lapset ovat suunnitelleet mummulle jo paljon yhteistä tekemistä ja useita hoitokeikkoja.