Suomen Riistakeskukselle saapuneissa hakemuksissa haluttaisiin lupa 168 suden kannanhoidolliseen metsästykseen. Määrä ylittää moninkertaisesti kiintiön, joka on 20 sutta poronhoitoalueen ulkopuolella. Pöytyän alueelta haettiin kaatolupaa kahdeksalle, Mellilän alueelta neljälle sudelle.
Luonnonsuojelijoiden mukaan koko kannanhoidollinen metsästys on laiton eikä susikanta kestä metsästystä.
Jälleen kerran näyttää siltä, että on mahdotonta saavuttaa yksimielisyyttä sopivasta susien määrästä. Varmaa kuitenkin on, että jossakin vaiheessa raja tulee vastaan, sillä luontaisia vihollisia susilla ei ole. Sen sijaan ruokaa on vahvan peurakannan vuoksi riittävästi.
Oman lisänsä keskusteluun tuo se, että vaikka susilla on paljon ystäviä myös maaseudulla, innokkaimmat suojelijat asuvat alueilla, missä suden vierailua omassa pihassa ei tarvitse pelätä.
Susikeskustelussa on samoja sävyjä kuin metsäkeskustelussa. Osa haluaisi tehdä maaseudusta hiiltä nielevän ulkoilmamuseon, toiset taas näkevät, että myös maaseudulla pitää olla mahdollisuus elää ja yrittää.
Vaikka susi kuuluu Suomen luontoon, ei voida vaatia, että maaseudun ihmiset eläisivät susien ehdolla. Silloin kun susien vierailut pihoilla ovat arkipäiväisiä ja vahingot esimerkiksi lammastaloudelle jatkuvia, on selvää, että susia on enemmän kuin mitä alueelle mahtuu.