Ensi vuoden budjetit on osassa Auranmaan kuntia jo hyväksytty, osassa tulossa päätöksentekoon lähiaikoina. Kaikissa kunnissa tilanne on sama: budjetti on viimeinen nykymuotoinen.
Vuonna 2023 sote-menoja ei budjetissa ole ja budjettien koko putoaa puoleen. Kunnista tulee lähinnä sivistystoimen pyörittäjiä.
Puolueiden aluevaaliohjelmissa halutaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta siitä puhutaan vähemmän, mistä rahat kaikkeen hyvään. Mielenkiintoista on myös se, että esimerkiksi keskustan aluevaaliohjelmassa viitataan siihen, että hyvinvointialueille, joita maakunniksikin voidaan kutsua, saattaa tulevaisuudessa hyvinkin siirtyä vielä uusiakin tehtäviä.
Odotettavissa on, että jos ja kun hyvinvointialueet ovat muuttuneet maakunniksi, ne alkavat taistella vallasta kuntien kanssa. Hajanainen kuntakenttä on siinä heikoilla. Suomalainen yhteiskunta on perustunut siihen, että kunnilla on vahva asema ja ne tekevät päätöksiä lähellä ihmistä. Maakunnat taas ovat suuria ja käytännössä keskuskaupunkien kontrollissa. Kysyä sopii, mitä tämä merkitsee pitkällä tähtäimellä maaseudun elinvoimalle?
Olisi kuitenkin väärin nähdä maakuntien tulo pelkkänä peikkona ja kuntien näivettäjänä. Sote-palveluiden hoitoon tarvitaan isompaa yksikköä. Paljon on kiinni siitä, miten maakuntia hallitaan. Se taas on kiinni päättäjistä, jotka äänestetään tärkeään asemaansa tammikuussa.