Perinteiset kaksi kynttilää ikkunalaudalla on kuulunut itsenäisyyspäivään minulla pienestä pitäen. Tänä vuonna kello kuusi illalla leikkasin styroksia ikkunamuovien suojaksi, sillä remonttikohteen sisälämpötila oli pahasti miinuksella. Ajatus oli kuitenkin siinä, mitä itsenäisyys meille suomalaisille merkitsee.
Monille se tarkoittaa omaa päätäntävaltaa, toisille vapautta olla juuri oma itsensä. Suomessa on ollut mahdollista sanoa mielipiteensä ja olla myös eri mieltä eikä siitä ole lynkattu punaisella tai minkään muunkaan värisellä torilla.
Someaikana mielipiteen kertominen on toisaalta muuttunut jopa röyhkeydeksi. Moni mielipide ei ole enää mielipidettä nähnytkään, vaan kyseessä on helposti kunnianloukkauksen tuntomerkit täyttävää kuraa. Keskustelusta muodostuu taistelu, kuin kaksi ärhäkkää koiraa rähisisi vailla käytöstapoja toisilleen.
Eräällä tavalla tilanne on myös kuin norsu olohuoneessa. Muut koittavat keskustella jonkun asian tiimoilta ja samalla toiset solvaavat omilla nimillään toisiaan ketjun sisällä, muiden puuttumatta tilanteeseen. Osa saapuu keskusteluun selkeästi vain viihtymään, joka sekin on tietenkin hivenen outoa. Nautintoa haetaan silloin toisten kimpaantumisesta.
Neutraalisti esimerkiksi koronaviruksen ympärillä käytyä keskustelua seuranneena voin myös todeta, että kansakunta alkaa voimakkaasti jakautua kahtia. Kehitys on todella huolestuttava. Myös valtiovallan ja asiantuntijoiden taholta aletaan välillä syyllistymään perustelemattomaan ja hieman räkivään tyyliin.
Toisaalla saman janan toisessa äärilaidassa heitetään myös aikamoista lokaa päättäjien suuntaan ja puhellaan hieman höpöjä. Pakkolakien tullessa voimaan on tärkeää puntaroida, mitkä ovat ihmisten perustuslailliset oikeudet ja rikotaanko niitä. Rajat tulee asettaa niin, että jokaisen oma koskemattomuus on pyhä asia. Pakko on sananakin raju.
Tässä kaikessa piilee silti myös mahdollisuus. Mitä jos pitäisikin laskea kaikki verbaaliset aseet ja antaa maailman kulkea rauhassa eteenpäin ilman voimakasta vaikuttamista tai pakottamista?
Jos jokainen asettaisi omat tavoitteensa elämälle ja kehittäisi itseään ilmaisijana ja kansalaisena, maailma kehittyisi varmasti myönteisempään suuntaan. Pakottaminen ei koskaan tuota mainiota tulosta. Muutoksen pitää lähteä itsestä ja siitä itsenäisyydestä. Sellaista itsenäisyyttä minä haluan juhlia tulevinakin vuosina.
toimituksen avustaja
Tuomas Honkasalo
tuoveli@gmail.com