Suomi on maailman tasa-arvoisimpia naisten ja miesten yhteiskunnallisen aseman suhteen. Olemme olleet tässä asiassa edelläkävijöitä jo pitkään. Naiset saivat täyden äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden 115 vuotta sitten, kolmantena koko maailmassa Uuden Seelannin ja Australian jälkeen. Heti seuraavana vuonna heitä valittiin eduskuntaan 19 eli hiukan vajaa kymmenen prosenttia. Äänioikeuden saamisen jälkeen kesti 20 vuotta, kun maahan saatiin ensimmäinen naisministeri, Miina Sillanpää, joka hoiti toista sosiaaliministerin salkkua.
Sitten 1900-luvun alun jälkeen eduskunta on naisistunut kovaa kyytiä. Nykyisistä 200 edustajasta jo lähes puolet eli 94 on naisia ja hallituksessa heitä on nyt peräti 11, kun miehiä taas kahdeksan. Maassamme on ollut myös naispresidentti, sillä vuonna 2000 tehtävään valittiin suurta kansansuosiota nauttinut Tarja Halonen.
Se, että naiset ovat näinkin edustavasti esillä ja näin korkeissa yhteiskunnallisissa tehtävissä, ei ole mikään itsestäänselvyys. Tie on ollut pitkä, ja vuosikymmenien varrella on jouduttu räsäyttämään lukemattomat määrät lasikattoja, jotta asemat on saavutettu. Ja yhä edelleen naisilta saatetaan kysyä, miten he kykenevät hoitamaan korkean viran ja perheen yhdistämisen. Tämän sai tuta hiljattain pääministeri Sanna Marinkin saksalaislehti Sternin haastattelussa, kun toimittaja uteli moista asiaa. Marin ei onneksi jäänyt sanattomaksi, vaan napautti vastaukseksi, että samalla tavalla kuin miehetkin.
Perheissä tasa-arvo ei kuitenkaan ole vielä niin pitkällä kuin yhteiskunnassamme. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen mukaan naiset tekevät vuorokaudessa edelleen enemmän kotitöitä kuin miehet, vaikka käyvät yhtä lailla töissä. Tilanne on toki parantunut vuosikymmenien saatossa, mutta silti naisten päivä on pidempi kuin miehillä.
Vielä on siis tehtävää kotirintamalla, jos naiset mielivät viettää enemmän aikaa sohvalla. On selvää, että se ei tapahdu itsestään, vaan myös kotona on noustava kapinaan ja ruvettava rikkomaan lasikattoja. Imurinvarressa kun voi yhtä hyvin heilua mieskin, toisaalta soppakauha pysyy yhtä lailla kummankin kädessä eikä renkaitakaan vaihtaessa kysytä sukupuolta.
Naisten ja miesten välinen tasa-arvo perheissä on seikka, josta edelleen puhutaan turhan vähän. Yksinkertainen tosiasia kuitenkin on, että mitä tasaisemmin työt jakaantuvat kotona, sitä mukavampaa siellä on kaikilla.
toimituksen avustaja
Sari Holappa
sari.holappa@avl.fi