AURANMAA. Eveliina Koliseva, Selina Arola ja Nella Ylitalo kantavat valtavia varustekasseja tottunein ottein Tarvasjoen jäähallille.
Vuosien jääkiekkokokemus on tehnyt tietyistä asioista jo hyvin tuttuja. Tutuksi on tullut myös pelaaminen poikien kanssa, sillä tyttökiekkojoukkueita ei yleensä ole ollut pienemmillä paikkakunnilla. Se ei nuoria naisia haittaa, sillä he ovat saavuttaneet tyttökiekon saralla jo aika paljon, ehkäpä juuri poikien kanssa pelaamisen ansioista.
–Poikien peli on vaan kovempaa ja siinä kehittyy varmasti paljon enemmän kuin että olisi vaan pelannut tyttöjen kanssa. Siinä joutuu vaatimaan itseltään enemmän, kun pojat ovat luontaisesti fyysisesti vahvempia, Koliseva kertoo.
Nuorille naisille ei ole tarjolla omaa pukuhuonetta, vaan yhteisen pukkariin on myös totuttu vuosien varrella. Toimittajan ilmestyminen pukukoppiin saa muutaman pojan innostumaan ja ehdottelemaan, että hänen pitäisi päästä juttuun mukaan.
Muuten tunnelma on periteinimäinen, sillä suurin osa räplää luurejaan. Treenit eivät ole vielä alkaneet. Varusteita ei ole puettu päälle, sillä alkuun riittää verkkarit.
–Kyllä meille järjestetään oma suihkutila tarvittaessa, mutta silloinkin pitää mennä vaatteiden kanssa säätämään suihkuun, kun erillistä pukkaria ei ole, Arola naurahtaa.
Kovan luokan tekijöitä
Mistään peruslätkijöistä ei ole kysymys, kun puhutaan kolmikon kiekkotaidoista. Koliseva pelaa naisten SM-liigaa ja Ylitalo sekä Arola pelaavat naisten Mestistä. Kaikki kolme pelaavat TarU Hockeyssa poikien U-17-sarjaa.
–Viime vuonna pelattiin Selinan kanssa SM-liigaa Rauman Lukossa, mutta nyt pelaan tämän poikien U-17-sarjan lisäksi TPS:n naisissa, auralainen Koliseva selventää. Paimiolainen Arola on ensimmäistä kauttaan Tarvasjoella ja jatkaa samalla pelejä Mestikseen tippuneessa Lukossa.
Marttilalainen Ylitalo pelaa TPS-Akatemiassa ja TarU:ssa. Kun tytöt luettelevat treenimääriään, alkaa hatarimpia heikottaa.
–Minä olen mukana sellaisessa Urheiluakatemiassa, jossa luetaan hyväksi opiskeluun noita akatemian treenejä, joita on kolmena aamuna viikossa. Sen päälle on sitten TarU:n treenit ja sitten vielä TPS:n naisten treenit, joissa käyn hieman vaihtelevasti. Yleensä aina sovitaan viikon treenit kuntoon tilanteen mukaan, Koliseva luettelee. Arola ja Ylitalo eivät jää kovin kauas Kolisevan treenimääristä.
–Minulla on viisi kertaa viikossa treenit ja sitten pelit päälle, Arola kertoo iloisesti.
Taklaaminen ei ole vielä sallittu U-17-sarjassa.
–Kyllä siellä sitä fyysisyyttä riittää ihan ilman taklaamistakin, Koliseva kertoo.
–Mutta me ei olla kyllä mitenkään silmätikkuna. Ehkä päinvastoinkin, että ei oteta ihan niin kovaa, Arola arvioi.
Koliseva ja Arola pelaavat puolustajina ja Ylitalo on laitahyökkääjä.
–En ole ehkä hyökkäävin pakki eli oman pään varma peli on se mun juttu sekä nopeus. En ole heppoisin pelaaja eli ehkäpä fyysisyyskin on mun vahva puoli pelaajana, Koliseva arvioi.
–Olen varmaan kanssa enemmän puolustusorientoitunut. Pelin lukemiseni on hyvällä tasolla, Arola analysoi.
–Luulenpa, että sellainen puolustava hyökkääjä ja vahva takakarvaus on ne mun vahvimmat puolet, Ylitalo arvelee.
Jääkiekkoa niin pitkään kuin maistuu
–Niin kauan, kun pärjään poikien kanssa, niin haluan jatkaa tässä poikien sarjassa. SM-liigassa olisi hienoa saada vakituinen paikka ja olla niitä joukkueen vahvimpia lenkkejä, Koliseva pohtii.
Jokaisen tytön kohdalla jääkiekko tuntuu maistuvan edelleen hyvältä. Jokainen kertoo jatkavansa kiekkoilua niin pitkään kuin homma tuntuu hyvältä.
Kaikki kolme nuorta naista ovat yhtä mieltä myös siitä, mikä on jääkiekossa parasta.
–Yhdessä voittaminen ja se yhdessä tekeminen sekä asioiden läpi käyminen yhdessä on sitä parasta jääkiekossa, nuoret naiset toteavat yhteen ääneen.