MARTTILA. Kun Turussa asuvat Kaisa Karvonen ja Jere Lahtinen rupesivat miettimään oman talon hankkimista, heillä oli tiettyjä vaatimuksia, joista ei voinut tinkiä. Esimerkiksi Jerelle ehdoton vaatimus oli kunnon autotalli. Kaisa puolestaan halusi panostaa keittiöön.
–Mitä lähempänä Turkua liikuttiin, sitä vaatimattomampia tallit olivat. Yleensä ne olivat vain pelkkiä katoksia, he kertovat ja aika pian kävi selväksi, että rakentaminen on ainoa vaihtoehto.
Tontti valikoitui haarukoinnin jälkeen Marttilasta, koska Jere on sieltä kotoisin ja siellä ovat edelleen hänen lapsuudenperheensä ja ystävät. Lopulta tonttikin löytyi tutun kautta, joka vinkkasi, että Tiipiläntien varressa saattaisi olla sopiva myynnissä. Metsäinen, vajaan hehtaarin palsta tuntui heti omalta, sillä se oli sopivan lähellä isoa tietä, mutta kuitenkin omassa rauhassa.
–Ensimmäinen kesä meni puita kaataessa, ja puolikkaalle tontille jäi vain kaksi pystyyn, Kaisa kertoo Jeren ja hänen veljensä valtavasta urakasta.
Sittemmin puut päätyivät sahatavarana joko omien rakennusten tarpeiksi tai polttopuiksi.
Ongelmistakin selvittiin
Talon suunnitteluvaiheessa oli selvää, että pariskunta ottaa talopaketin.
–Tosin halusimme vain ulkorungon, sillä sisäpuolen päätimme tehdä itse.
Ekotalon tilanneet Kaisa ja Jere joutuivat kuitenkin järkyttymään, kun seinät olivat pystyssä.
–Kun illalla istuin nykyisen olohuoneemme kohdalla, huomasin, että seinässä on muovia, vaikka höyrysulku piti olla paperia. Myöskään villat eivät olleet ekotaloon kuuluvat, Kaisa kertoo shokeeraavasta näystä.
Ongelmia oli myös kattoruoteiden kanssa, samoin kuin ulkoverhoilun.
–Kaikkiaan ilmeni lähemmäs kymmenen isompaa ja pienempää virhettä. Kun niitä alettiin korjata, olimme niiden suhteen todella tarkkoina ja varmistimme monin tavoin eri asiantuntijoiden kanssa korjausten laadun, itsekin paljon rakentamisesta tietävä ja LVI-alalla työskentelevä Jere kertoo.
Talopakettitoimittajan virheet eivät onneksi lopulta vaikuttaneet aikatauluihin juuri ollenkaan.
Paikallista mahdollisimman paljon
Alusta asti oli selvää, että pariskunta käyttää paikallisia palveluja mahdollisimman paljon. Se oli myös järkevää, sillä mistä muualta olisi saanut esimerkiksi lisäsepeliä sunnuntaiaamuna kello kymmenen. Myös paikallisilta timpuritutuilta löytyi aina työkaluja melkein mihin aikaan vuorokaudesta tahansa.
Toinen järkevä päätös oli keskittää talourakointi viikonlopuiksi ja pyhittää arki-illat muihin töihin Turussa.
–Yleensä käynnistimme lauantaiaamumme paikallisen rautakaupan ovelta kello kahdeksan, Kaisa nauraakin rutiiniksi käynyttä viikonlopun aloitusta.
Kaikkiaan ensimmäisestä puunkaadosta ehti kulua melko tarkkaan kaksi vuotta, kun muuttokuorma ajettiin Marttilaan ja viimeinen lista naulattiin paikoilleen.
–Ensimmäinen puoli vuotta meni siihen, kun kaadoimme puita, teimme pohjatöitä ja hoidimme lupa-asiat kuntoon, Jere selostaa.
Ensimmäisenä nousi sadan neliön ja kolmen nosto-oven talli, jonka jälkeen siirryttiin itse päärakennukseen.
–Siinä kesti lopulta noin vuosi, kun saimme talon tähän pisteeseen, Kaisa ja Jere toteavat ja sanovat, että jäljellä ovat vielä pihatyöt ja terassin viimeistely ennen ensi kesän lopputarkastusta.
Kaikkiaan pariskunta sanoo olevansa tyytyväinen lopputulokseen, vaikka urakan työläys pääsikin yllättämään erityisesti Kaisan.