Jostain syystä kärsin ostohysteriasta. Hysteria on kuitenkin käänteinen ja rajattukin. Toisin kuin tavanomaisesta ostohysteriasta kärsivä, joka hysteerisesti ostaa asioita, minä tulen hysteeriseksi, kun pitäisi ostaa jotakin. Onneksi hysteria koskee lähinnä itselleni tulevia asioita. Pystyn siis ostamaan vaimolle ja lapsille tarpeelliset asiat, mutta omaan käyttöön harkinnassa olevat hankinnat ovat armottoman vatuloinnin takana.
Siispä olen harkinnut sähköpyörän hankintaa ehkä tuollaiset neljä vuotta. Käytän pyöriäni lähes pelkästään kuntoiluun, joten mihinkäs siinä sähköä tarvitaan, maksaahan se sähkökin jotain. Mutta toisaalta, onhan ne hauskoja laitteita…
Viime viikolla väsyin vatulointiini ja hankin sähköpyörän. Viimeinen niitti taisi olla idolini Velogin video, missä tuo sähköalan diplomi-insinööri laski, että sähköpyörän latauskerta maksaa alle viisi senttiä. Se oli musiikkia korville, koska olen myös umpinuuka.
Ja sähkökulkuneuvothan ovat ympäristöystävällisiä. Sähköä saa seinästä. Mieluusti lataisin pyörääni marttilalaisella tuulisähköllä, mutta Ikea ostaa sen kokonaan. Ehkä joudun siis tyytymään Olkiluodon ydinsähköön tai pilaamaan ilmastoa hiilellä tuotetulla sähköllä.
Kaikenlaiset järkevät ajatukset kuitenkin hävisivät päästäni, kun lähdin sähkömankelilla ensimmäiselle lenkille. Vaikka sähköpyörällä lenkkeilyssä ei ehkä olekaan mitään järkeä, se on aivan hillittömän hauskaa. Ikävät ylämäet vetäisin turbolla tasaiseksi ja sillä kesytin myös vankan vastatuulen. Muuten luonteelleni tyypillisesti säästelin sähköä tour-moodilla, joka on toiseksi alin avustustaso. Ecolla en sentään sortunut nuukailemaan.
Parissa päivässä huitelin 84 kilometriä matalasykkeistä ja kuulemma kovin terveellistä liikuntaa pisin teitä ja polkuja ja kulutin viidellä sentillä sähköä. Tunnustetaan vielä sekin, että ilman sähköä en olisi todennäköisesti lähtenyt mihinkään, sillä remonttihommissa siipeensä saanut polveni ei vieläkään oikein tykkää normipyöräilystä.
Myös maailmankuvani avartui, sillä lenkkien pidentyessä ne suuntautuivat maisemiin, joita ei pelkällä lihasvoimalla yleensä saavuta.
On sähköpyöräilyssä huonojakin puolia. Kippurasarvisilla kovaa kulkijoilla on tapana paitsi pukeutua elastaaniin, myös morjenstella toisiaan. Sähköpyörällä kulkija ei tuohon kovakuntoisten sakkiin kuulu ja vastaantulevien spandex-henkilöiden käsi pysyi tangossa.
Ilmastonmuutos on tosiasia ja se vaatii uutta ajattelua. Sähköpyörällä voi usein korvata talouden toisen auton ja ajaa saasteettomasti lyhyehköt kaupunkimatkat – varsinkin jos sähkö tuotetaan ilman päästöjä. Vielä kun joku keksisi ratkaisun sateen varalle. Kuluvalla viikolla sähkömankeli on lepäillyt varastossa, itse olen pitänyt sadetta sohvalla.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi