Ajoittaisesta sateesta huolimatta aihe selvästi kiinnosti marttilalaisia ja myös ihmisiä hieman kauempaakin.
–Tuossa Viri Teppo-Pärnän esitelmän aikana laskeskelin, niin sain pihamaaltakin jo 80 ihmistä eli olen tällä kelillä tähän ihmismäärään oikein tyytyväinen. Ennakkoonkin tuli jo palautetta, että hienoa, että tällainen tapahtuma järjestetään, kunnanjohtaja Carita Maisila kertoi. Maisilan mukaan aihe kiinnosti varmasti myös sen takia, että Marttilassa on paljonkin perinnerakentamista vaalivia asukkaita.
–Tämän alan tietotaitoa on varmasti paljon, mutta tällaisilla päivillä sitä on hyvä tavata toisia ja saada myös uusia näkökulmia, Maisila summasi.
Perinnerakentamisen ystävissäkin aktiivisesti toimiva arkkitehti Viri Teppo-Pärnä jutteli kuulijoille vanhan talon kunnostuksesta, nimenomaan lempeällä otteella. Vanhaa taloa kun täytyy hänen mukaansa huoltaa ymmärtäväisesti ja armollisesti.
Olennaiset hoitotoimet tulee tehdä, jotta talo säilyy hyvänä ja terveenä.
–Minulla on tässä mukana monenlaista esinettä, jotka kuvastavat vanhan talon kunnostamisen erilaisia puolia, Teppo-Pärnä kertoi ja nosteli aina uutta esinettä ilmaan jatkaen samalla näkemyksistään vanhoista taloista.
–Ikkunoiden hoitovälineistöä eli tätä kittiveistä, -lankaa ja itse kittiä kannattaa säilyttää jossain lähellä eikä missään työpajan uumenissa navetan vintillä, sillä silloin ei tule ryhdyttyä niin helposti pieniin korjaushommiin, Teppo-Pärnä vinkkasi.
Vatupassi piiloon
Vanhojen talojen kunnostuksessa ei tarvita vatupassia, mutta tervettä järkeä sen sijaan reilusti.
–Muovi tappaa kyllä vanhan talon aika tehokkaasti, sillä silloin se ei pääse hengittämään ja kosteutta kertyy vääriin paikkoihin. En ainakaan itse tykkää laittaa päälleni vaatteita, jotka eivät hengitä eli miksi pukea talolle sellaisia vaatteita. Luonnonkuidut ovat siihen hyviä, Teppo-Pärnä kertoi ja hehkutti myös samaan hengen vetoon pellavaöljypohjaisia maaleja lateksimaalien sijaan.
–Muistakaa myös, että vanhoja taloa saa laitella kyllä vähän koko ajan, mutta pitää muistaa myös pysähtyä nauttimaan omien käsiensä tekemästä jäljestä ja arvokkaan talon perinteisestä tunnelmasta, Teppo-Pärnä hymyili ja nosti lopuksi kahvikupin ilmaan.
Perinteistä punamultaa
Eri esitysten pyöriessä Marttilan kirjaston pihalla, pitäjämakasiinien puolella oltiin siveltimet kädessä täydessä työn touhussa. Makasiineista toinen sai tapahtuman aikana uutta punamultaväriä pintaan ja vaikka maalauksen apuna käytettiinkin sähköstä nosturia, itse maali oli perinteisin menoin keitettyä.
–Hieman tässä nyt huijataan, kun käytämme tällaista Turun ammatti-instituutin maalikattilaa, jossa punamultaa keitetään kaasulla vesihauteessa. Ettei tehdä tynnyrissä avotulella. Mutta tehdään kyllä Museoviraston ohjeiden mukaisesti, Hannu Verho naurahti.
–Ensin laitettiin tähän kattilaan 75 litraa vettä. Siitä otetaan 10 litraa syrjään ja sekoitetaan siihen ruisjauhot. Sitten lämmenneeseen veteen sekoitetaan tämä rautasulfiitti. Sen jälkeen noin 80-asteiseen veteen lisätään tuo ruisjauhoinen vesi, josta tulee se liisteriominaisuus. Pari tuntia sitä keitellään ja sitten laitetaan sekaan punamultaa eli rautaoksidia ja sitä keitetään vielä puoli tuntia, Verho selvensi. Valmista maalia käytiin aina välillä hakemassa ja makasiini sai kirkkaan värinsä taas takaisin.