PÖYTYÄ/Kyrö. Kyrön K-Marketin pihalle on kokoontunut punanuttuinen porukka. Kyseessä ei kuitenkaan ole kesätonttujen kokoontuminen, vaan hieman varttuneempien miesten pyöräilyryhmä, joka on pitkän yhteisen pyöräilytaipaleen varrella hommannut oikein yhteiset punamustat verkkaritkin. Juha Tuuppa, Paavo Ketola, Heikki Kiiski, Tauno Tuuppa, Esko Tuuppa ja Jouko Kupla ovat pyöräilleet Ketjuryhmänä jo 16 vuotta eikä loppua näy.
–Aikanaan oli sellainen pohdinta, että pitäisi jotain liikunnallista tehdä ja pyöräilyhän sopii hyvin kesään. Siihen aikaan talvella pelattiin sählyä. Ihan hyvin tässä on poljettu, kun porukkaa ei ole tarvinnut koko aikana vaihtaa, kertoo Esko Tuuppa.
Hyvinhän porukka on tuupannut menemään, kun Tuuppia on joukossa kolme.
Ketjujengi polkaisee tiistaisin aina lenkin. Sen päälle tietenkin saunotaan jonkun luona tai jonkun ketjujengiläisen järjestämässä saunassa.
–Eihän tässä nyt voida päästää tätä jumalaista vartaloa muokkaantumaan liikaa eli pitää ottaa kalorit takaisin saunaoluen ja makkaran muodossa. Tosin saunan jälkeen pyöräillään vielä kotiin, Ketola murjaisee ja Ketjuryhmä naurahtaa.
–Itse asiassa lenkit ovat koko ajan pidentyneet. Sellainen 40 kilometriä mennään ainakin, Juha Tuuppa selventää.
–Sitten tehdään aina välillä yhden suunnan reissuja, jossa poljetaan jonnekin pidemmälle saunomaan, kuten tänään mennään Paavon tyttöystävän saunalle Vaskioon. Tästä tulee sinne varmaan sellaiset 60 kilometriä, Kiiski kertoo.
Yhteinen asu
Pisin pyöräily on ollut Paraisille, kun Kupla täytti 60 vuotta. Silloin hommattiin myös yhteinen pyöräilyasu. Aina välillä otetaan puolisotkin mukaan pyöräilemään, mutta joskus he joutuvat ajamaan pakettiautolla pyörät ja ukot takaisin saunalta. Ketjuryhmä korostaa kuitenkin olevansa nimenomaan rentomielinen urheiluryhmä.
Jokatiistaisilla pyörälenkeillä ollaan kuin laulussa, jossa poljetaan mummolaan eikä pilvenhattaraakaan näy, sillä kovinkaan monta kertaa koko 16 vuoden aikana ei ole pyöräilyä tarvinnut peruuttaa.
–On kyllä ollut aika käsittämätöntä, että tiistaisin ei ole satanut niin kovin, että oltaisiin juuri jouduttu näitä keikkoja perumaan, Kiiski ihmettelee.
–Kerran on pyöräilty helmikuussakin, mutta kyllä tämä meidän pyöräilykausi keskimäärin on tuolta toukokuulta syyskuun lopulle, ryhmä pohdiskelee yhdessä.
Sosiaalisuus tärkeää
Tärkeä osa pyöräilyharrastusta on tietenkin toiminnan sosiaalinen puoli. Maailmaa parannetaan paljon ja kaikenlaisista asioista keskustellaan.
– Aika paljon kuitenkin jutellaan siitä, että kukas tämän pellon tai metsän omistaa, naurattaa muuta porukkaa Juha Tuuppa.
Vastatuulessa ei paljon jutella ja kaikki haluavat kärkimiehen peesaajaksi, mutta rennommalla reitillä ja tuulella voidaan ajaa liikenteen niin salliessa myös kaksi vierekkäin, jolloin juttukin kulkee helpommin.
Suuremmilta onnettomuuksilta on vältytty ja kypärän merkitystä korostetaan.
–Näkyvyys liikenteessä on oikeasti iso juttu. Tämä punainen asu näkyy ihan hyvin, mutta kaikki mikä näkyvyyttä parantaa on hyvä juttu, sillä pyöräilijä on liikenteessä aika turvaton, Ketjujengi muistuttaa.
Varusteurheiluun ei silti ole juuri lähdetty. Osalla on ihan tavalliset retkipyörät eikä pyöräilijän säämiskähousujakaan ole jokaisella.
–Muut pärjäävät vesipulloilla, mutta minun täytyy kyllä ottaa hieman evästäkin reissuun mukaan, ettei pääse nälkä yllättämään, virnistää Juha Tuuppa.
Pyöräilyharrastukselle ei näy miesten mukaan loppua, sillä pyöräily on nivelystävällistä liikuntaa. Tahdin ei tarvitse olla liian kova. Silti pääsee eteenpäin paljon nopeammin kuin kävellen tai juosten.
Tuomas Honkasalo