Kysyimme lukijoilta, miten harrastamien sujuu korona-aikana ja onko epidemia vaikuttanut harrastamiseen. Kaksi kolmasosaa verkkokyselyyn vastanneista kertoo, että epidemia on vaikuttanut harrastamiseen. Moni on myös löytänyt aikaa uuden opetteluun tai pitkäaikaiseen haaveen toteuttamiseen.
Lue lukijoiden kymmenet tarinat siitä, mitä uutta he ovat keksineet poikkeusaikana.
Aloin tehdä luontoretkivideoita
Aloin viime keväänä kuvata luontoretkiltäni tarinallisia videoita Youtubeen. Videoissa on aina alku ja loppu, mutta ei puhetta tai taustamusiikkia, jolloin myös katsoja saa kokea aistikkaan luontoelämyksen. Videoinnostukseni lähti kuvapalvelu Instagramista, jonne kuvasin ensin lyhyitä tarinoita ja sieltä saadun palautteen johdosta rohkenin jakamaan videoita myös Youtubeen. Kävin lyhyellä editointikurssilla, jolla pääsin alkuun videoiden muokkaamisessa.
Videoiden teossa yhdistän luontoharrastuksen visuaaliseen näkemykseeni, ja näitä on ilo tehdä. Teen ja esiinnyn videoissa itse, joten korona ei ole haitannut kuvaamista. Toivon, että videoni tuovat katsojalleen hyvää mieltä ja innostusta lähteä luontoon. Videot löytyvät hakusanalla ”Luonnollisesti hiljainen”.
Yllä oleva jutun pääkuva kertoo luontoretkivideoiden teosta.
Nina Isotalo, Pöytyä
Kirkkobongailua
Me aloitimme miesystäväni kanssa huhtikuussa, ensimmäisinä koronarajoitusviikonloppuina, uuden harrastuksen vanhojen harrastusten tilalle. Halusimme välttää kontakteja muihin, mutta kotona olokaan ei tuntunut liikkumiseen tottuneina meille vaihtoehdolta.
Aloimme bongaamaan kirkkoja. Kauniita ja kovin erilaisia kirkkoja onkin kertynyt tässä lyhyessä ajassa aika paljon.
Perustimme myös sosiaaliseen mediaan eli Facebookiin sivut Kirkkobongailua, ja saimmekin heti runsaasti aktiivisia seuraajia. Nyt heitä on jo yli tuhat. Saamme myös seuraajiltamme kuvia kirkoista ja tarinoita niiden mukana.
Myös kutsuja tutustumaan eri kirkkoihin on tullut niin papeilta kuin kanttoreiltakin.
Harrastus on imaissut mukaansa ja kirkkoja on vajaa kolmesataa tullut jo kierrettyä kuvaamassa.
Harrastus on rauhallinen, eikä ihmiskontakteja juuri tule, joten se on myös koronan kannalta turvallinen.
Nykyään meillä on myös bongarikoira Mirkku mukana reissuilla.
Kuvassa on Haminassa sijaitseva Johanneksen kirkko.
Minna Viman ja Marko Jalo
Suunnistusta ja Alastalon salissa
Olemme yli seitsemänkymppinen pariskunta, siis riskiryhmää kuulemma. 50 vuotta olemme harrastaneet suunnistusta, vaimo korkeammalla ja minä matalammalla tasolla. Olemme yhdistäneet urheilun ja turismin varsin onnistuneesti, etenkin viime vuosina, kun ei ole tarvinnut lomia sovitella. Usein kauden ohjelmaan on kuulunut mm. Ruotsin rastiviikko, toisinaan myös veteraanien MM-kisat eläkeläisten hilpeässä porukassa. Meillä on myös omatekoinen perinteemme, pääsiäiskisat Britannian eri seuduilla. Siellä majoitus, lennot ja autonvuokrauskin on järjestettävä itse.
Viime vuonna ajattelimme, että kerran vielä, Sydämen asialla -sarjasta tuttuihin kyliin. Tekemättähän se matka jäi, samaten Ruotsi ja veteraanikisat Slovakiassa.
Poikkeustilan alkuaikoina silmäilin kirjakaapin sisältöä hajamielisenä. Katseeni osui Volter Kilven romaaniin Alastalon salissa, joka on tavalliselle lukijalle sama kuin triathlon kuntoilijalle. Sain sen 50-vuotislahjaksi, aloitin ja jätin kesken. Päätin, että nyt se 900 sivua luetaan niin, että se on valmis poikkeustilan viimeisenä päivänä. Se onnistui ja mietin, mikä siinä muka piti niin vaikeaa olla. Siitä paikasta tilasin Olen lukenut Alastalon salissa -paidan. En ole kehdannut käyttää, mutta pyynnöstä voin näyttää. Poikkeustila voi auttaa tällaisiinkin saavutuksiin.
Emme jääneet suremaan, mitä kaikkea ei voinut tehdä. Aloimme retkeillä Pyhärannan ja naapurikuntien maastoissa, tavoitteenamme muun muassa korkeat kalliot ja isot kivet. Tutuiksi tulivat esim. Uuhenvahankivi, Ryjävaha ja Kalevanpoikainkivi. Ne olivat hienoja retkiä. Opimme, että Pyhärannan-Kalannin-Laitilan-rajaseudun järvialue on rantakyläläisille aivan uusi maailma ja aivan lähellä. Toteutimme myös pitkään suunnitellun hankkeen, ja olemme nyt käyneet jokaisen Pyhärannan 18 kylän korkeimmalla kohdalla.
Vaimoni voitti vuonna 1972 pitkän matkan piirinmestaruuden Reilassa. Häneltä meni siihen silloin puolitoista tuntia. Kävimme viime vuonna kaikki rastit, mutta tällä kertaa käytimme siihen 4–5 päivää. Maisema olikin jonkin verran muuttunut, emmekä olisi tienneet, missä olimme, ellemme olisi tienneet, missä olimme.
Eikä suunnistus loppunut. Varsin pian kaikki seurat hoksasivat innovaation nimeltä omatoimirastit. Tilaisuuksia riittää pyhärantalaiselle naapurissa Raumalla, Laitilassa ja Uudessakaupungissa. Pyhärantahan kuulemma on ”maailman pualesvälis”.
Torpan omistajalla on tietysti myös aina jotain nurkan nälppimistä. Vaimo tekee ihmeitä pihassa ja puutarhassa. Itse olen ns. kroponikkari, mutta silloin tällöin sitä voi kyhätä jotain omaksi ilokseen, kunhan ei näytä kenellekään asiantuntijalle. Olisi outoa asua kaupungissa, mahtaisinko kestää?
Liikuntakykyiselle ja omasta mielestään täysijärkiselle korona-aika on kestettävissä, vaikka se onkin epämukavaa. Tähän ikään ehtineenä voi ymmärtää, että rokotus ei ehdikään ensi viikolla minulle eikä tämä ole vappuna ohi. Lapsia ja lapsenlapsia on joskus vähän ikävä. He asuvat parin-kolmen tunnin automatkan päässä siellä päin, missä tautitilanne on kaikkein pahin. Sellainen ihme kuin videopuhelu on tullut opetelluksi.
Kuvassa on Ryjävaha. Hakekaapa kartalta.
Simo Mannervesi, Pyhäranta
Uusi harrastus
Harrastan DX-kuuntelua. Se on radioharrastus, jossa kaukaisten yleisradioasemien lähetyksiä vastaanotetaan lyhytaaltoradiolla.
Olen aina miettinyt, minkälaista olisi olla radioamatööri. Kevättalvella 2020 otin sitten yhteyttä paikalliseen kerhoon, josta tiesin nimeltä muutamia radioamatöörejä. Siellä oltiinkin hyvin iloisia, että saisivat uusia kerholaisia. Heiltä sain kerhoilloissa paljon tietoa kyseisestä harrastuksesta ja opintomateriaalia, jota aloinkin lukea ahkerasti, sillä radioamatööri tarvitsee luvan radiolaitteeseen ja sen käyttöön. On opiskeltava radioviestinnän perusteet sekä määräykset ja tekniikka ja turvallisuus. Tämä onnistui kevään aikana itseopiskelulla ja kysymällä asioita vanhoilta konkareilta. Sitten olikin radioamatöörikokeen aika. Radiokerhon tutkijan kanssa sovittiin koeaika ja paikka. Laskin, kynä, kumi ja kaikki opittu uusi tieto otettiin mukaan. Kokeesta tuli hyväksytty arvosana ja minusta perusluokan radioamatööri. Oman kutsun, OH1CAS, sain liikenne- ja viestintävirastolta muutaman viikon päästä, niin sain aloittaa tämän uuden harrastuksen toden teolla.
Kari Greus
Korona-ajan puhdetöitä
Näitä kirkkorekiä oli lapsuudessani joka talossa ja torpassa, jossa oli hevonen. Reki tunnettiin paremminkin nimellä ”paatreki”, sillä siinä on vähän soutupaatin mallia.
Aloitin tämän valmistuksen Vakka-opistossa, Seppälän puutyöpiirissä, mutta koronan takia sen rakentamista piti jatkaa kotona.
Ne puusepät, jotka ovat näitä ennen vanhaan tehneet, ovat olleet todella taitavia, sillä heillä ei ole ollut minkäänlaisia koneita työtä helpottamassa. Minulla oli 13 erilaista konetta ja silti jouduin monesti miettimään, miten jonkun vaikean kohdan pystyn tekemään.
Puuosat ovat kaikki uusia, mutta rautaosat vanhasta reestä.
Kun autoja ei ollut, niin nämä reet olivat ahkerasti käytössä. Kirkkomatkat olivat hyvin yleisiä, sillä silloin käytiin ahkerasti kirkossa. Hevosilla tehtiin kaupunkimatkoja, kuskattiin pappeja ja useasti tuli jopa kiire hakea kätilö tai ”paarmunska, lapsenpäästäjä”, sillä kotisynnytykset olivat hyvin yleisiä.
Useasti jouduttiin myöskin pimeässä kulkemaan ja kun valoja ei ollut, niin aisakellojen ja jumpurien heleät äänet eivät olleet vain tunnelman antajia, vaan ne ilmoittivat muita tiellä kulkijoita, että varokaa täältä tullaan.
Reessä piti olla myös selkänojan taakse ripustettu rekivaate ja mitä mahtavampi talo sitä komeampi vaate. Vällyt kuuluivat aina varusteisiin ja niiden alla tarkeni kovallakin pakkasella.
Jukka Alhoranta
Värittäminen vapauttaa ajatukset
Värittäminen on rentouttavaa, ajatukset vapautuvat ja mielikuvitus kehittyy. Värittämiseen saatan uppoutua pitkäksikin aikaa. Aikuisten värityskirjat ovat ihania. Hyvänlaatuiset värikynät kannattaa hankkia.
Tuire Yrttiaho, Salo
Korona antoi alkusysäyksen
Korona antoi alkusysäyksen ja itse asiassa mahdollisuuden aloittaa harrastaminen. Liikunta oli ollut jo vuosia telakalla. Ja nyt, viime keväänä siis, se alkoi uudelleen. Ja olen nauttinut joka hetkestä. En muistanutkaan, kuinka mukavaa ulkoilu ja kaikenlainen liikunta on. Toivon kädet kyynärpäitä myöden ristissä, että selkärankani kestää myös korona-ajan päättymisen ja palaamisen normaalielämään ja että jatkaisin tätä.
Oletko toteuttanut korona-aikana jonkun pitkäaikaisen haaveen tai suunnitelman?
Kyllä, aloitin kitaransoiton opettelun vielä varttuneemmalla aikuisiällä.
OldTimer
Rastien kautta kotiseutu tutuksi
Lapset harrastavat paljon kaikenlaista, muun muassa urheilua, musiikkia ja partiota. Kaikki harrastukset jäivät keväällä koronan vuoksi tauolle.
Syksyllä keksimme, että kokeilemme suunnistusta vuosien tauon jälkeen. Ehdimme käydä yksillä Maanantairasteilla ja muutaman kerran kaupunkisuunnistuksessa.
Korona-aikana muiden harrastusten jäädessä pois innostuimme toden teolla omatoimirasteista, joita odotimme joka viikko. Noista rasteista on jäänyt monta ihanaa muistoa, kun etsimme rasteja ympäri Salon seutua. Liikunnan ohella monta uutta, hienoa paikkaa tuli tutuksi. Suunnistus näyttäisi vakiintuneen yhdeksi perheen yhteiseksi harrastukseksi.
Kesän ja syksyn aikana jatkoimme harrastusta Maanantairasteilla ja nyt taas omatoimirastit ovat tulleet tutuiksi.
Kiitos siis rastien järjestäjille työstä!
Henna Tito, Kisko
Klapeja ja geokätköilyä
Olen 76-vuotias nainen. Ennen koronaa kävin neljänä päivänä viikossa töissä ja kolme kertaa viikossa tanssimassa. Maaliskuussa molemmat loppuivat ja lähdin tekemään klapeja joka päivä lapsuuskotini pihalle. Kesäkuussa jatkui työ ja lokakuussa aloitin geokätköilyn, jota olin aina miettinyt, mutta ei ollut aikaa. Kaikki vapaa-ajat olen ollut ystävättäreni kanssa metsässä etsimässä ”purkkeja”. Helposti menee 3–4 tuntia niin ettei huomaakaan.
Heti kun on mahdollista saada rokotus, otan sen, että tanssien alkaessa olen valmiina leikkiin. En tästä tilanteesta ole mitenkään kärsinyt, ja olen pysynyt terveenä.
Marleena 44
Kaipuu joukkuelajeihin
Joukkuelajit ovat jääneet tauolle. Kaipaan niitä kovasti, mutta korvaan ne muulla liikunnalla. Oma liikuntamäärä on varmaan vähän jopa kasvanut korona-aikana.
Menneisyyden raivausta
Ryhmäjumpat ja läsnäolokurssit kasvokkain jätin pois. Aloin sauvakävellä entistä enemmän ja käyn vain kuntosalilla. Kaunokirjallisuutta aloin uudestaan lukea.
Oletko vihdoin toteuttanut jonkun pitkäaikaisen haaveen tai suunnitelman?
Osan siitä, teen menneisyyden raivausta, eräänlaista kuolinsiivousta hissukseen.
Oletko kehittänyt jotain täysin uutta, tähän ajanjaksoon sopivaa tekemistä?
Harrastan samoja asioita kuin aina, mutta kielikurssi siirtyi Zoomiin. Roikun myös kohtuuttoman paljon uutissivustoilla maailman koronauutisia ja presidentti Trumpin loppuvaiheen kaivonmyrkytystä seuraten.
Raivaa, olen siis olemassa
Uimahallikäynnit jäivät
Eritoten koko perheen uimahallikäynnit ovat jääneet, samoin kuntosalilla käyminen. Mutta tämä on nyt vaan kestettävä. Jospa syksyllä pääsisi takaisin normaaliin.
Olen opetellut tekemään haastavia kuvio- ja kirjoneuleita. Siinä ei paljo koronaa ehdi miettiä, kun seuraa ohjetta jok’ikisen silmukan teossa.
Ei maailma tähän lopu
Pienoismalleja
Salilla käyminen ollut vähän haastavampaa. Suositusten mukaan on yritetty luovia.
Aloin rakennella pienoismalleja. Joskus nuoruudessani olen niitä viimeksi tehnyt.
Tomaatti69
Hulavanne ja golf
Uimahalliin en ole päässyt tai tohtinut mennä koronapandemian aikana. 1,5 kg:n hulavanne on ollut useammin pyörimässä lanteellani kuin ennen korona-aikaa. Golf ulkolajina 1–4 hengen lähtöryhmissä on ollut sallittua. Onneksi on ollut jäsenmaksu ja pelioikeus kunnossa.
Lukeminen kannattaa aina. Ja kansalaisopiston kielikurssi etänä verkossa oli viimeinen juttu, johon kuvittelin osallistuvani. Olen kuitenkin selvinnyt mukana.
Susanna-ei surkea
Verkkovalmennus toimii
Ryhmäliikunta on ollut välillä tauolla. On ollut enemmän aikaa ulkoilulle. Ostin ensimmäistä kertaa verkkovalmennuksen, ja siitä on ollut paljon iloa ja apua omatoimiseen treenaamiseen. Kalenteri on tyhjentynyt tapahtumista ja aikaa on ollut enemmän esimerkiksi pihan hoitoon.
Ryhdyin tipattomalle
Juopottelun sijasta ryhdyin tipattomalle. Raittius on tullut kotiimme.
Korona raitisti
Kehitän aina uutta
Harrastelen samaan tahtiin kuin ennenkin. Kehitän aina jotain uutta, se on osa normaalia elämääni.
Otsikkomatruusimöhkäle?
Aloitin taulujen maalaamisen uudelleen
Korona-aika on lisännyt paljon kotonaoloaikaa. Ei tule vierailtua iäkkäiden ystävieni luona, kuten ennen korona-aikaa tuli tehtyä. Lisäksi vierailut lapsien luona Turussa ovat todella harventuneet, samoin kuin heidän käyntinsä täällä.
Nyt kun aikaa on paljon enemmän aloitin pitkän tovin jälkeen taulujen maalauksen. Joskus ennen koronaa tein muutaman lahjataulun Tyksin keuhkotautiosastolle, mutta siihen se jäi. Kun korona viime keväänä alkoi, otin taas öljyvärit esille ja tein kahteen päiväkotiin lasten iloksi pari taulua. Huomasinkin silloin, että niiden tekemisessä se aika vasta kuluukin rattoisasti ja siitä se harrastus elpyi uudelleen. Nyt maalaan tuttavalleni maisemakuvaa. En olisi ehkä ilman tätä korona-aikaa keskittynytkään niin paljon tähän harrastukseen. Nyt olen löytänyt sen uudelleen.
Korona kasvatti määriä
Olen aloittanut metsässä lenkkeilyn (kävely ja hölkkä). Olen harrastanut tätä aikaisemminkin, mutta määrät ovat kasvaneet nyt huomattavasti koronan rajoittaessa muita harrastuksia. Metsä on tuottanut paljon hyvää oloa, enkä tule luopumaan tästä vaikka pandemia helpottaisikin.
Aktiiviharrastaja
Juurileipää ja sieniviljelmä
Korona-ajan etätyöt ovat antaneet arkipäiviin reilun tunnin lisäaikaa, kun siirtymiset Turkuun ovat jääneet pois. Tuota aikaa olen käyttänyt moniin juttuihin, mistä aiemmin olin ajatellut, että olisipa joskus aikaa! Keväällä teimme lasten kanssa oman hapanjuuren ja nyt olemme opetelleet juurileivonnan saloja. Keväällä teimme myös ensimmäisen oman sieniviljelmämme osterivinokkaista.
Marika Mulari
Mielekästä tekemistä on
Tietyt harrastuspaikat ovat kiinni tai en riskin takia niihin viitsi mennä. Näiden osalta etenkin talvella muut vastaavat mahdollisuudet (esimerkiksi uinti) ovat rajoitetumpia. Hyväksyn tämän, lisäksi muuta mielekästä tekemistä on enemmän kuin ehdin tehdä, joten ongelmaa tekemisen puutteesta ei tule.
En ole aloittanut mitään uutta korona-aikana. Tekemistä, joka on koronasta riippumatonta, on aivan tarpeeksi ilman uusiakin ideoita. Ongelmana on lähinnä löytää kaikkeen mukavaan tekemiseen riittävästi aikaa työn ja perheen ohessa.
Siirryin joukkuelajeista suunnistukseen
Kaipaan joukkuelajeja ja sosiaalista kanssakäymistä. Aloitin suunnistuksen, kiitos Angelniemen Ankkurien omatoimirastien.
Kompassi
Liikunta on jopa lisääntynyt
Joukkuelajit ovat jääneet kokonaan tauolle. Kaipaan niitä, mutta korvaan ne muulla liikunnalla. Liikunta on ehkä jopa hieman lisääntynyt korona-aikana.
Aktiiviharrastaja
Aloitin juoksuharrastuksen
Kun on joutunut viettämään aikaa oman kodin seinien sisällä, niin ulkoilu ja juoksu on tullut harrastukseksi. Aloitin juoksuharrastuksen korona-aikana. Lukeminen on taas innostanut ja juoksu.
Potkukelkalla kyläteitä
Korona-aikana on hyvä harrastaa perinteisiä lajeja kuten potkukelkkailua kyläteillä. Nastakengät takaavat vauhdikkaan menon.
Heikki Kalliomäki, Salo
Päivieni peili
Maaliskuussa kautta maailmamme alkoi uudenlainen aika. Korona kovisteli joka paikassa. Meidät, iäkkäiden riskiryhmäläisten, kehotettiin pysymään lähes karanteenissa, omassa kodissa. Minä harrastan ahkerasti vesijuoksua, laulamista sekä runonlausuntaa, mutta kaikkiin näihin juttuihin tuli täysi stoppi viranomaisten toimesta.
Täytyi kehittää itselleen jotain tekemistä aivotoiminnan säilyttämiseksi. Olen kirjoittanut runsaat 20 vuotta runoja perheen- ja suvun jäsenille sekä ystäville, halusivat he sitä tai eivät. Runoja syntyi erilaisiin juhliin ja tapahtumiin.
Tutkin muistikirjojani ja tietokoneeni muistia. Löysin paljon runoja. Lisäksi poikkeuksellinen aika sai runosuoneni sykkimään ja kirjoitin ajankohtaisia runoja.
Päätin julkaista omakustanteisen runokirjan. Lisäksi teetin kortin seuraavasta runosta, johon kuvan teki Sauli Kaukola Paraisilta.
Keväästä asti on ollut aikaa olla kotona yksi kuin toinenkin hetki,
koska elämässämme oli alkamassa aivan uudenlainen retki.
Tunsin kuin olisin kaukana ulkosaariston ulapalla oleva puuton, paljas saari,
jota ympäröi kaikkien sosiaalisten kontaktien estävä näkymätön kaari.
Marja Ruokonen
Iltalenkki vaihtui juoksuun
Kuntosali jäi vähemmälle, sitten kokonaan tauolle. Sen sijaan, nyt kun oli aikaa, aloin aamuin illoin kävellä tunnin lenkkejä. Pikkuhiljaa iltalenkki kävellen vaihtui juoksuun. Lenkkirutiini säilyi, vaikka rajoituksia höllennettiin ja elämä palasi hiukan enemmän entiselleen. Eli minun kohdallani korona poisti niin sanotut tekosyyt, joiden varjolla ulkoilu ja liikunta olivat aiemmin jääneet liian vähälle.
Lenkkeilijä
”Paremmassa kunnossa kuin vuosiin”
Ennen etätöihin siirtymistä viime vuoden maaliskuussa olin käynyt harvakseltaan työpaikan kuntosalilla, mutta kun etätöiden myötä kuntosali suljettiin, liityin kotiani lähellä sijaitsevan kuntosalin asiakkaaksi ja olen käynyt siellä säännöllisesti siitä lähtien. Olenkin nyt paremmassa kunnossa kuin vuosiin, eli siinä mielessä koronarajoitukset ovat vaikuttaneet pelkästään positiivisesti minuun. Lisäksi käyn reippaalla kävelylenkillä silloin tällöin, mikä sekin on uutta verrattuna aikaan ennen rajoituksia.
JR
Oopperastriimejä New Yorkista
Olen nauttinut New Yorkin Metropolitan oopperan ilmaisista striimeistä maaliskuusta lähtien. Joka ilta on uusi ooppera, ja tähän mennessä olen nähnyt jo yli 200 esitystä. Eri oopperoita on kertynyt sata ja joitakin olen katsonut useita kertoja. He lupaavat jatkaa lähetyksiä ”niin kauan kuin talo on pimeänä” eli ainakin tämän kevätkauden.
Maija Tanhua
Akvarellikortteja Youtuben avulla
Kun aikaa jäi ylen määrin harrastusten loputtua, rupesin opettelemaan Youtube-videoiden avulla akvarellikorttien tekemistä. Aikaisemmin olen maalannut posliinia. Suurimman osan olen antanut halukkaille, osan olen saanut myytyä.
Terttu Heikkilä, Koski
Koronaruno
Kun meni hallin ovet ”koronasäppihin”,
sählymailat, -pallot, tossut kaappihin,
mietin miten muuten liikkua vois?
Mistä uuden energialähteen lois?
Ota käsipainot, kahvakuula kaapista,
pölystä ne tietenkin puhdista.
Liikemallia netistä, telkusta,
pääasia: Ahteri sohvalta nosta!
Luontoa, polkua, kylän raittia käytä,
lenkkitossuille niitä näytä.
Talvi, pakkanen, lumi jos tupsahtaa,
voi luistella, suksia ulkoiluttaa.
Kaduilla voi Street-O suunnistaa,
ulkona turvaväli luonnistaa.
Kunhan edes jotakin tulee tehtyä,
ei kunto vallan ehdi ehtyä,
kun taas hallit, salit avautuu
sählypallokin toimeen palautuu!
Asenteen muutosta on tarvittu kun kuntoilupaikat ovat käyttökiellossa. Onneksi saa liikkua luonnossa ja kotona on pölyttymässä kaikkea mahdollista kuntoilua avittavaa apuvälinettä, kunhan ne vaan osuvat käteen.
Kirjat ovat tietenkin olleet oiva ajanviete jo ennenkin, nyt niidenkin tärkeys korostuu.
Pirjo Kivioja, Halikko
Palkitsevaa ja välillä ihan pöhköä
Olemme mieheni kanssa jo pitkään pohtineet geokätköilyn kokeilua. Koronakeväänä 2020 jouduimme molemmat etätyöhön, jolloin tuli luonnollisesti oltua kodin seinien sisällä todella paljon. Kaipasimme ulkoilmaa ja uutta tekemistä ja päätimme, että nyt on aika kokeilla geokätköilyä. Muutama ensimmäinen kätkö löytyi ihan kotimme läheltä, ja siitä innostuneena aloimme lähteä kauemmas ja kauemmas kätköjä etsimään. Geokätköily on ihan paras korona-ajan harrastus: siinä ei tarvitse olla tekemisissä ihmismassojen kanssa, sitä voi harrastaa itselle sopivana ajankohtana, saa kuntoilua ja se on hyvin edullista. Siinä löytää itsensä paikoista, jonne ei varmasti muutoin olisi eksynyt ja on myös todella palkitsevaa, kun välillä pitkänkin etsinnän jälkeen, kätkö vihdoin löytyy. Kuvassa on yksi erikoinen paikka, jonne kätköily on meidät vienyt, Halikon vanha rautatietunneli.
Hauskaa ja välillä aivan pöhköä harrastamista!
Salla Lammela
Innostuin nalletauluista
Paljon ovat olosuhteet nyt koronan takia muuttuneet. Työelämän taakseni jättäneenä ja koronasuosituksia noudattaneena vapaa-aikaa on runsaasti. Vierailut iäkkäiden ystävieni luona eivät ole suotavia ja oli keksittävä jotain harrastusta. Elvytin uudelleen öljyvärimaalausharrastukseni. Oli pitkiä aikoja, joskus jopa vuosia, kun ei tauluja syntynyt. Viime vuoden kevätpuolella tein Tyksiin kolme taulua osastolle, mutta kun korona alkoi, päätin käyttää aikaani enemmän maalausharrastukseen. Minähän sitten oikein innostuin nalletauluista ja pariin päiväkotiin ne annoin. Mietin, että voisin tuottaa iloa lapsille. Saa nähdä, mihin päiväkotiin seuraava nalletaulu löytää tiensä.
Itse saan myös onnistumisen tunteita valmiista työstä, ja ainakin aika kuluu loistavasti työskennellessä.
Kirsti Leinonen, Uusikaupunki
Kuulokkeet korvilla lenkillä
Tykkään lenkkeillä, mutta yksin se on tylsää. Viime vuosina ei siis ole tullut usein lenkkeiltyä. Sen lisäksi asun kolmen kilometrin päässä katuvaloista, joten näin talvisin en uskalla pimeällä kävellä yksin metsätaipaleella. Siskoni asuu 130 kilometrin päässä, mutta nyt korona-aikana olemme käyneet yhdessä lenkillä pari kertaa viikossa. Molemmilla on kuulokkeet korvilla ja puhumme samalla puhelimessa. Uskallan kävellä missä vain ja mihin aikaan vain, kun ollaan ”yhdessä”. Samalla saa parannettua maailmaa siskon kanssa.
Hilppitsa
Kirpputoreille
Tavaraa on lähtenyt kirpputoreille ja kierrätykseen, kun on ollut aikaa käydä niitä läpi.
Aikaa on
Aikaa on ollut pihan ja puutarhan hoitoon enemmän kuin 15 vuoteen.
Tuuba
Aloitin tuuban soiton.
Ei lenkille
Ei mitenkään voi lenkkeillä koronasta huolimatta.
Lenkille sentään
En ole päässyt uimaan uimahalliin. Lenkille on sentään päässyt.
Tallaaja
Sudokuja ratkoen
Helppo sudoku taittuu mukavasti. Vaikeaa joutuu miettimään paljon pitempään. Joka päivä on uudet haasteet päivän lehdessä.
Tuire Yrttiaho, Salo