MARTTILA. –Kudin täytyy olla aina vieressä. Ja jos seuraava malli ei ole suunnitteilla, niin ihan ahdistun, Anja Anttio, 88, kuvailee sukankudontaharrastustaan.
Välipäiviä kutomisesta ei juuri tule pidettyä, sillä homma maistuu kesähelteilläkin.
–Silloin siirryn vain terassille, hän naurahtaa ja harmittelee, ettei ole koskaan pitänyt lukua siitä, kuinka monet parit on tullut tehtyä noin 80 vuoden harrastusuran aikana.
Tänä vuonna Anjan käsissä on kuitenkin syntynyt jo 91 sukkaparia. Viime vuonna hän sai niitä tasan sata täyteen, ja nyt hän epäilee sukkia syntyvän jopa enemmän.
–Viime vuonna kudoin sadannen parin jouluaatonaattona, mutta nyt olen selvästi edellä.
Luulisi määrästä riittävän jo hyvin vähän myyntiinkin, mutta ei, kaikki menevät omalle lähipiirille.
–Minulla on yhteensä 60 läheistä, joille kudon joka joulu sukat, Anttio kertoo ja rupeaa luettelemaan, keille kaikille hän sukkia tekee:
–Omia lapsia on viisi, lapsenlapsia 14, lapsenlapsenlapsia 22, puolisoita kymmenen ja lisäksi on vielä bonuslapsia.
Ja tokihan sukantekijä kutoo niitä myös itselle.
–Minulla on aina sukat jalassa, ja joka päivä vähän erilaiset.
Säkki täynnä sukkia
Ennen kuin Anja Anttio alkaa kutoa suvulleen sukkia, kukin saa valita mieleisensä langat ja mallin. Kun sukat ovat lopulta valmiit, ne kääritään joulun alla pakettiin ja pistetään pukin säkkiin.
–Kaikki muut paketit laitetaan kuusen alle, mutta sukat jakaa joulupukki, Anttio kuvaa sukunsa perinnettä ja kertoo yhdestä harmillisesta tapauksesta vuosien takaa.
–Kerran kävi niin, että yhdelle kaksivuotiaalle unohtui laittaa sukat pakettiin. Hänelle tuli siitä kauhea itku, eikä hänelle kelvannut, kun annoin ne hänelle jälkeenpäin.
Anja on myös huomannut, että nykyään miehillekin kelpaavat värikkäät ja kirjoneulotut sukat, kun ennen paketista löytyi vain harmaita tai mustia.
Pinterestin ehtymätön aarreaitta
Vaikka Anja kutoo sukat edelleen perinteiseen tapaan puikoilla, mallit hän sentään löytää modernisti Pinterestistä. Tosin hän ei itse käytä sosiaalisen median kuvanjakopalvelua, mutta tytär käyttää ja toinen tulostaa. Kuvien perusteella Anja sitten tekee mallinmukaiset sukat.
–Joskus harvoin vielä käytän sukkalehtiäkin, mutta yleensä tyttäret etsivät mallit muualta.
Omaksi lempivärikseen Anja mainitsee punaisen, mutta toki hänen valtavasta lankavarastostaan löytyy värejä joka lähtöön ja makuun. Jokaiselle mallille ja värille on aina löytynyt myös ottajansa.
Lankoja hän ostaa aina, kun käy kaupoilla. Ja aika usein myös tyttäret tuovat niitä tullessaan.
–Viime äitienpäivänä sain kaksi kassillista lankoja, Anja iloitsee ja sanoo, että parhaat sukat syntyvät Seitsemän veljeksen langasta.
Ensimmäiset sukkansa Anja muistaa kutoneensa jo pikkutyttönä.
–Silloin ei tytöillä ollut housuja, ja minä kudoin itselleni pitkät, punaiset sukat, hän kertaa ja epäilee kutomisen lähteneen siitä liikkeelle.
Kun maine näppäräsormisesta tytöstä alkoi pienellä paikkakunnalla kiiriä, Anjalta alettiin pyytä erilaisia kutomatöitä.
–Noin 15-vuotiaana kudoin kaikille meidän kylän pojille kirjoneuleiset sormikkaat, hän muistelee urakkaansa.
Sittemmin Anjan käsistä on syntynyt käsitöitä aina villapaidoista mattoihin ja ryijyihin.
–Yhtenäkin talvena tein seitsemän ryijyä. Ja aina valmistin kaikki vaatteet omille lapsille ommellen ja kutoen.
Sukat ovat kuitenkin Anjan suosikkeja, koska niissä langat, värit ja mallit vaihtuvat tiuhaan.
–Olen joskus lukenut, että tämä on yhtä hyvää aivojumppaa kuin jos ristikoita täyttäisi. Tämä on tosi hyvä ajanviete ja pitää mielen virkeänä, hän ylistää.