LIETO/Tarvasjoki. Tarvasjoen nimikkopappina aloittaneelle Tuija Leesteelle on tähän mennessä syntynyt Tarvasjoesta mielikuva vakaana ja turvallisena paikkakuntana, joka on vielä kunnon maaseutua.
–Ihmiset ovat täällä kotiseutuun ja kotipaikkaan kiintyneitä, aktiivisia ja osallistuvia, vastuuta ottavia ja tekeviä. Väkimäärään nähden toiminta on täällä hämmästyttävän aktiivista, Leeste ihastelee ihmisten innostusta tehdä asioita itse.
Ihmisten halukkuus ja sitoutuneisuus vapaaehtoistyöhön on hänen mielestään arvokasta ja merkittävää. Se, miten Leeste tarvasjokelaisten nimikkopappina pystyy tätä vapaaehtoistyötä tukemaan, riippuu hänen mukaansa osittain siitä, minkälaisen rakenteen seurakunnan päättäjät päättävät Tarvasjoelle kappelin mahdollisen lakkauttamisen jälkeen luoda.
–Varmaan ainakin voin toimia yhdyshenkilönä, lenkkinä ja äänitorvena, joka vie viestiä kumpaankin suuntaan, Leeste pohtii ja toivoo olevansa sellainen pappi, jolle ihmiset voisivat tulla ajatuksiaan seurakuntaelämästä kertomaan.
Leeste sanoo ymmärtävänsä hyvin ihmisten huolen ja pelon seurakunnan etääntymisestä, jos kappelin lakkautukseen päädytään.
–Lupaan tuoda Tarvasjoelle kuulevat korvat, vaikka sitä en voikaan luvata, että kaikki toiveet toteutuisivat.
Pappi ja psykologi
Leeste on toiminut Liedon seurakunnassa vs. kappalaisena puolitoista vuotta. Tätä ennenkin hän on muutamia sijaisuuksia Liedossa tehnyt, muun muassa kesäpappina ollessaan hän toimi myös Tarvasjoella. Myös koskelaisille ja marttilalaisille Leeste on tullut tutuksi sijaisuuksista. Pääosan työurastaan Leeste on kuitenkin tehnyt Turun seurakunnissa, lähinnä Martinseurakunnassa, jossa hän työskenteli 25 vuotta. Hänellä on ollut myös toinen työ psykologina ja psykoterapeuttina.
–Molemmat työt ovat mieluisia, mielenkiintoisia ja haastavia töitä, viime ajat papin työhön keskittynyt Leeste sanoo.
Tarvasjoki ei Piikkiöstä lähtöisin olevalle Leesteelle ollut entuudestaan kovin tuttu, vaikka hänellä on muutaman sukupolven takaa sukujuuriakin Tarvasjoella. Hengenheimolaisuutta Leeste kuitenkin tarvasjokelaisten kanssa kokee, sillä hän luonnehtii itseään maalaisflikaksi. Tarvasjoen tapaisessa paikassa toimiminen onkin hänestä mukavaa.
–Suuren osan aikuisiästä olen asunut Turussa, mutta kuusi vuotta sitten palasin Piikkiöön ja rakensin kodin lapsuudenkodin maille, Leeste kertoo ja mainitsee kymmenhenkisen perheensä.
–Yksi henki on minussa ja yhdeksän katissa, kissanomistaja sanoo.
Leesteen toiveena on, että seurakunnan toimintaa voidaan Tarvasjoelle rakentaa yhteistyössä. Hänen harteilleen on ajateltu sovittaa myös seurakunnan aikuistyö.
–Pappina toivon, että voisin omalta aika pieneltä paikaltani tehdä pienen osani, jotta ihmiset voisivat kokea Jumalan olevan suuri ja hyvä ja kiinnostunut pienten ihmisten asioista.