KOSKI. Hulluutta on maailmassa monenlaista. Yksi muoto löytyy Koskelta, jossa esiintyy vakavaa kuorohulluutta eli voimakasta halua laulaa joko yksi- tai moniäänisesti ryhmässä. Koskelaisille ei ole koskaan piisannut yksi tai kaksi kuoroa, vaan niitä pitää olla vähintään tusinan verran. Tosin viime vuosina kuorojen määrä on hiukan laskenut, ja koronan vuoksi jotkut pitävät nyt taukoa.
Kymmenen vuotta sitten paikkakunnalle muuttanut sekä kolme kuoroa perustanut ja edelleen kolmessa laulava Terttu Heikkilä kehuu koskelaisten olevan muutenkin erittäin aktiivista ja innostuvaa porukkaa, joten siksi heidät on helppo houkutella mukaan myös kuorotoimintaan.
–Tämä on paljon yhteisöllisempi paikka kuin moni muu. Täällä myös innostutaan helposti tulemaan mukaan, mutta se vaatii kyllä sen nykijän eli jonkun hullun, joka alkaa vetää porukkaa, hän nauraa.
Ikänsä Koskella asunut ja musiikkia harrastanut Olli Urmas kertoo kuorojen yhdeksi salaisuudeksi hyvät vetäjät.
–Meillä on ollut onni saada aina hyvät johtajat meidän kuoroihimme, riippumatta siitä, ovatko he olleet ammattimuusikoita vai itseoppineita, hän analysoi ja sanoo harrastuksen kulkevan myös sukupolvelta toiselle:
–Minullakin on äiti laulanut aikanaan kirkkokuorossa ja isä soittanut viulua, hän kertoo.
Kosken seurakunnan entinen kanttori ja useita kuoroja johtanut Hannu Ilola näkee kuoroinnostuksen taustalla myös pitkäjänteisen työn.
–Kuoroissa on ollut sellaisia ihmisiä ja vetäjiä, että se on sytyttänyt. Epäilemättä myös kouluissa tehdään hyvää pohjatyötä asian hyväksi.
Yhteinen laulamisen riemu
Kolmessa eri kuorossa vaikuttava Margit Niemelä nauraa, että puhdas syntymähulluus saa ihmisen laulamaan. Entistä mukavampaa siitä tulee, kun sitä tekee yhdessä. Toisaalta Niemelä kiittelee, että sen ansiosta myös tutustuu uusiin ihmisiin.
–Kun muutimme Koskelle vuonna 1976, mietin, että missä sitä tutustuisi ihmisiin, ja silloin päätin mennä mukaan kirkkokuoroon, hän kertoo.
Olli Urmas kehuukin kuorotoiminnan viehätyksen piilevän juuri kaveripiirissä, ja parhaimmillaan se tuottaa tekemisen ja aikaansaamisen iloa.
–Jos laulun aikana ei satu muistamaan kaikkia sanoja, kaverit paikkaa eikä joudu yksin vastuuseen. Siitä tulee se tuki ja turva, ja myös yhteishenki.
Myös Terttu Heikkilä pitää kuoron tuomasta turvasta.
–Yksin laulaessa jännitys voi olla liian suurta, mutta kuorossa se ei tunnu.
Laulusta tykkää niin keho kuin kuulijakin
Laulu on Olli Urmaksen mielestä Luojan antama instrumentti, joka tuottaa iloa niin kantajalleen kuin kuulijalleenkin. Margit Niemelä sanookin vuosikymmenien kokemuksella murheiden unohtuvan kuoroharjoituksiin mennessä.
–Se on myös hyvää dementiantorjuntaa, ja fyysistäkin se on.
Astmaa sairastava Heikkilä on samaa mieltä Niemelän kanssa, ja sanoo laulamisen tekevän erityisen hyvää keuhkoille.
–Siinä on hengitettävä palleasta saakka, mikä tekee hyvää astmaatikolle, hän kehuu.
Kuoroharrastuksen tuoma hyöty heijastuu myös muualle kuin vain laulajalle itselleen. Hannu Ilola sanookin saaneensa kuorojen ohjaamisesta aivan valtavan paljon.
–Kanttorina ollessa kuorotoiminta oli virkistävä keidashetki töiden lomassa. Välillä väsyneenä kun saattoi ajatella, että mitähän tästäkin tulee, niin kymmenen minuutin päästä olin taas jo virtaa täynnä.
Terttu Heikkilä puolestaan kertoo, miten mahtavaa on ollut esiintyä dementikoille, jotka ovat sairauden vuoksi jo omissa maailmoissaan.
– On ollut hieno nähdä, miten he alkavat laulaa mukana, vaikka puhekykyä ei enää muuten ole.
Senioriinat lopetti, Termia tuli tilalle
Koskella pitkään toiminut Senioriinat oli Eläkeliiton alainen naiskuoro, jonka perustajana ja vetäjänä toimi Terttu Heikkilä . Hän sanoo kuoron loppuneen siihen, että toiminnan pyörittäminen vaati liikaa rahankeruuta.
–Se alkoi käydä liian raskaaksi, hän toteaa.
Tänä syksynä ikään kuin Senioriinojen jatkeeksi Heikkilä päätti perustaa Termia-kuoron, joka on tarkoitettu niin nais- kuin mieslaulajille.
–Meidän on tarkoitus laulaa yksiäänistä viihdemusiikkia hyvin matalalla kynnyksellä, hän painottaa.
Mellilästä ensimmäisiin harjoituksiin saapunut Keijo Talvi sanoikin, että juuri se sai hänet lähtemään mukaan.
–Olen laulanut kuoroissa 20 vuotta, ja yksiäänisesti pärjäilen hyvin. Muuhun ei kieli taivu, hän naurahti.
Marttilalainen Pertti Tuominen oli puolestaan tullut vaimonsa Pirjon houkuttelemana.
–Vaimo sanoi, että tule sinäkin, kun täällä on niin vähän väkeä, hän taustoitti ja sanoi laulamisen olevan mukavaa, vaikka olikin tätä ennen osallistunut lähinnä yhteislaulutilaisuuksiin.
Marttilasta niin ikään saapunut Tarja Seppä puolestaan oli sitä mieltä, että hän on vasta viime aikoina päässyt harrastuksessaan kunnolla vauhtiin.
–Olen nyt laulanut viitisen vuotta, ja tykkään kaikenlaisista lauluista, koska vasta haen sitä omaa tyyliäni, hän valotti pilke silmäkulmassaan.
FAKTA: Koskella tällä hetkellä toimivia kuoroja
* Eläkekuoro, johtaa Aimo Peuralahti
* Kirkkokuoro, johtaa Aija Haapalainen (koronan vuoksi tauolla)
* Kosken Haitarimiehet
* Kööri, johtaa Marja Jalli
* Lauluyhtye Valo, johtaa Hannu Ilola
* Sekametelikuoro, johtaa Aimo Peuralahti
* Talolan koulun kuoro (koronan vuoksi tauolla)
* Termia, johtaa Aimo Peuralahti
* Veteraanikuoro
* Äijät (koronan vuoksi tauolla)