Mitä tulee, kun yhdistää autiotalon seinälautaa, ikivanhoja heinäseipäitä ja loppuun ratsastetut hevosenkengät? No, ainakin uutta haastetta verstaalle, mutta myös kolme taulua. Ajan patina on jättänyt upean jälkensä materiaaliin, jonka haluan nostaa seinälle, television yläpuolelle.
Kun töllö on kiinni, sohvalla loikoillessa katse lepää tauluissa ja ajatus lähtee vaeltamaan. Millaisia tarinoita vanhat puut voisivat kertoa, jos pystyisivät? Minkälaista elämää satavuotiaan talovanhuksen seinien sisällä on eletty, ja millaisia kesäpäiviä heinäpellolla on vietetty?
Mielikuvitukseni vie minut taloon, jossa on pitkä pirtinpöytä, sivusta vedettävä puusohva ja lattialla riemunkirjavat räsymatot. Talossa on eletty elämää, joka on kuin suoraan räsymatoista: pääasiassa värikästä arkea, johon on eittämättä kuulunut myös tummempia sävyjä.
Heinäpellolla puolestaan on aina paistanut aurinko, ja päivän kohokohtana on ollut kahvitauko. Heinää on ollut nostamassa seipäille myös nuoripari, joiden rakastuneet katseet ovat kohdanneet pitkin päivää.
Näin kertovat tauluni Onni, Lempi ja Into.
