Turkulainen Julius Virtanen on tuore turvallisuusvalvoja. Hän sujauttaa viiltosuojaliivit tottuneesti päälle, kertoo ohimennen hankkineensa oranssin vyön jujutsussa ja käyvänsä viisi kertaa viikossa salilla.
Turvallisuusalan vastavalmistunut on kovassa kunnossa. Puhuminen on silti se asia, jota turvallisuusalan koulutuksessa on painotettu. Erilaisten ihmisten kanssa pitää osata kommunikoida ja ratkaista tilanteita. Ärsyyntyä ei saa, herjauksia ei saa ottaa henkilökohtaisesti ja vastapuolen sumutusaikeet pitäisi osata tunnistaa.
– Puheella pärjätään, vaikka tietysti pitää katsoa ettei painissa häviä, jos siihen asti joudutaan.
– Puhumisessa olemme sparranneet erityisesti toinen toistemme heikkouksia luokassa, kuvailee Virtanen.
Julius Virtanen on kiinnostunut miehisistä aloista. Lisäksi hän sanoo olevansa erittäin kilpailuhenkinen.
– En tykkää hävitä, vaikka pelaisin vain Kimbleä tyttöystävän kanssa.
Ensimmäinen ammattitutkinto on valmis, mutta hän tähtää seuraavaksi pelastusopistoon ja palomieheksi. Sitä ennen hän haluaisi armeijan erikoisjoukkoihin, Utin laskuvarjojääkäreihin.
– Pääsykokeet ovat tammikuussa. Erityisesti fyysiset testit ovat kovat, yhden päivän aikana pitää esimerkiksi juosta 5 000 metriä yli kymmenen kilon reppu selässä ja hiihtää kymmenen kilometriä. Treenit ovat käynnissä.
Turun aikuiskoulutuskeskuksen kouluttamat turvallisuusvalvojat eivät ole vartijoita, vaan turvallisuusalan moniosaajia. Koulutukseen on kuulunut myös järjestyksenvalvojan, liikenteenohjaajan, kiinteistöjen ja logistiikkapuolen turvajärjestelmiä, erilaisten turvallisuusvälineiden koulutusta ja turvallisuus- ja pelastussuunnitelman tekoa.
Käytännön työkokemusta luokka on kerännyt Turun Messukeskuksessa. Luokka on tehnyt messuille turvallisuus- ja logistiikkasuunnitelmia ja huolehtinut asiakaspalvelusta näytteilleasettajien kanssa.
Töistä kertyneillä rahoilla luokka lähti hakemaan kansainvälistä turvallisuustietämystä. Kohteeksi valikoitui New York. Siellä opiskelijat kävivät esimerkiksi NYPD:ssä eli paikallisella poliisilaitoksella, palolaitoksella ja Suomen konsulaatissa.
Erityisesti vierailu poliisilaitoksen päämajassa ja sen keskushuoneessa oli vaikuttava kokemus. Virtasen mukaan tunnelma oli kuin amerikkalaisissa elokuvissa: isossa huoneessa oli kuvaruutuja, tekniikkaa ja runsaasti työpisteitä ja kokouspöytiä.
– Ruuduilla näkyivät esimerkiksi valvontakameroiden paikat. Niitä oli valtavasti. Kaupungissa on systeemi, että jos jossain laukeaa ase, alue muuttuu näytöllä heti vihreäksi. Sitten päivystäjä etsii lähimmän kameran ja valitsee sieltä oikean suunnan nähdäkseen, mitä tapahtui.
– Minulle jäi vaikutelma, että kaupungissa ei voi kaivaa edes nenäänsä ilman, että valvoja tietää sen, naurahtaa Virtanen.
Puheella pärjätään, vaikka tietysti pitää katsoa ettei painissa häviä, jos siihen asti joudutaan.
Kesällä vastavalmistunut tekee vartiointityötä myymälöissä. Työpaikka varmistui työharjoittelun kautta jo aikaisemmin keväällä.
– Harva tietää, että erilaiset lukitsemiset ja avaamiset ovat vartijoiden tärkeimpiä työtehtäviä. Myös kylmähälytykset ja kamerajärjestelmät kuuluvat työhön.
Oletko joutunut käyttämään voimakeinoja vartiointityössä?
– Olisi tietysti komeaa rehvastella haastattelussa fyysisillä voitoilla, mutta tosiasiassa vartijan arkipäivää ovat näpistelijät ja alaikäisten poistaminen pelikoneilta, virnistää Virtanen.
