Suomen tasavallan toinen presidentti Lauri Kristian Relander (1883–1942) vaikutti valtiolaivan kipparina sata vuotta sitten, vuosina 1925–1931. Relander sai aikalaisilta lempinimen “Reissu-Lasse”, sillä tuon ajan mittapuun mukaan hän matkusteli ulkomailla vaikka kuinka paljon.
Relander vieraili pressan ominaisuudessa Pohjoismaissa sekä Virossa ja Latviassa. Olihan sitä kyläilyä siinä, vaikkei hän sentään valtamerien takana käynyt. Harvakseltaan kotikonnuiltaan omalle kirkonkylälle taivaltaneen kansalaisen silmissä semmoinen oli aikamoista touhua, jollei suorastaan turhaa ja tarpeetonta törsäystä.
Nuoren valtion väki saattoi verrata presidentti Relanderin matkailua edeltäjään K.J. Ståhlbergiin, joka ei tehnyt yhtään valtiovierailua. Ståhlberg ei pitänyt matkustamisesta, valtiovierailusta puhumattakaan. Ilmankos lapualaiset kyyditsivät Ståhlbergin pariskunnan ilkeyttään Kulosaaresta kohti itärajaa, Joensuuhun lokakuussa 1930.
Nykyisten valtiomiesten diplomaattinen sukkulointi maasta ja maanosasta toiseen ylittäisi varmasti sata vuotta sitten eläneiden kaiken ymmärryksen.
Muilta osin joidenkin maailman mahtimaiden johtajien remellys näyttääkin pysyneen ennallaan. Historiasta opimme sen, ettemme opi siitä mitään.
Kunnallisen ja alueellisen demokratian ritarit ottavat parhaillaan raisua loppukiriä Suomen tasavallan vakailla vaalikentillä. Ennakkoäänestys on takana, mutta varsinainen vaalipäivä vasta edessä. Sunnuntai-iltana saamme tietää, ketkä pistävät kuntien ja alueiden asiat taas kuntoon seuraavan neljän vuoden aikana.
Luultavasti kaikki osapuolet kuitenkin hyväksyvät mukisematta vaalituloksen, on se sitten mikä hyvänsä. Toisin on niissä maissa, joissa epämieluinen tulos koetetaan kiistää, tai vaihtoehtoisesti tulos tiedetään jokseenkin tarkkaan jo ennen kuin yhtään vaalilipuketta on pudotettu uurnaan.
Demokratia ei ole hallintomallina täydellinen, mutta paljon parempi kuin muut tarjolla olevat.
Pääsiäisen lähestyessä on aihetta palauttaa mieliin pari pientä mutta vakavahenkistä sattumusta vanhoilta hyviltä ajoilta. Toinen tulee Satakunnasta, toinen Hämeestä. Ne ovat melkein Varsinais-Suomen veroisia alueita.
–Viälä sääki elät, sano Jaakolan Jalmari Hievasen Iitaa tanssiin hakkeissansa, –ko tänä vuana on nin paljon vanhoja kuallu!
Hämäläinen kansanedustaja Lauri Laine palasi kirkosta kotiinsa. Kahvia juotaessa emäntä kysyi:
–Mitä kirkossa tehtiin?
–Siellä saarnattiin.
–Mistä?
–Synnistä.
–Mitäs pappi siitä sanoi?
–Tuntui jyrkästi vastustavan.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com