Pääsiäistä edeltää paastonaika. Olen useana vuonna yrittänyt vakuuttaa itselleni, että viimeistään nyt olisi se aika vuodesta, jolloin pitäisi trimmata itseään kesäkuntoon, keskittyä kasviksiin ja liikunnan lisäämiseen.
Toisaalta tässä vaiheessa on todettava, että tammikuun kinkkujumpat menivät jo. Kevät on niin pitkällä, että päivänvaloa riittää lenkkeilyyn sekä ennen että jälkeen työpäivän. Kun vaan saisi itsensä siihen moodiin, että juoksu maistuisi.
Eniten kesäksi kuntoon -ajatuksessa lannistaa se, että sen joutuu vuosi vuodelta aloittamaan enemmän takamatkalta. Siis oikeasti ihan todella kaukaa. Itse asiassa niin pitkältä, ettei enää edes viitsi yrittää. Keskivartalokiloja on kertynyt ja niistä eroon pääsy on iän karttuessa aina vain vaikeampaa.
Paaston perusidea ei kuitenkaan ole itsensä fyysiseen kuntoon saattamisessa vaan henkisessä vahvistamisessa ja valmistautumisessa kristikunnan suurta juhlaa varten. Paastota voi myös niin, että on ilman jotain sellaista, joka koukuttaa – kuten sosiaalista mediaa tai täysin hyödyttömiä TV-sarjoja.
Tällä ajatuksella kuvittelisi paastoamisen olevan helppoa. Lisäksi olen kuullut, että huonoista tavoista pääsee irti, kun toistaa jotakin asiaa kolmen viikon ajan. Näillä ajatuksilla vahvistettuna olen pyrkinyt pääsemään irti sokerinhimostani vuosien varrella ainakin kolmesti.
Ensimmäisellä kerralla keksin kiertää karkkipaastoa syömällä keksejä. Toisella kerralla lupaavasti alkanut namitauko katkesi jouluisiin herkkuhoukutuksiin. Viimeisin yritys romuttui ihan silkasta laiskuudesta. Väsyin käymään kauppareissuilla ikuista juupas-eipäs -väittelyä itsekseni – ja taivuin ostamaan sen kassan lähelle asetetun suklaapatukan.
Tilanne on vähän kuin hyvät aikeet lastenkasvatuksessa – ajan kanssa ne päätyvät romukoppaan, kun ei enää tunnu järkevältä vääntää ja kiistellä pikkuasioista.
Tästä sain muistutuksen viikonloppuna. Pojanpoikamme halusi mennä ulos ilman takkia. Hänen isänsä oli tiukasti sitä mieltä, että takki on oltava päällä. Minä mummona olisi antanut kaverin mennä ja kokeilla. Purevassa viimassa kolmevuotiaskin olisi pian tajunnut, millainen valinta tuli tehtyä.
Sen sijaan isä ja poika väittelivät ei-niin-vakavasta-aiheesta, kunnes kummallakin oli paha mieli. Ajattelin, että pahalta mieleltä välttyy ostamalla sen suklaapatukan, olkoonkin, että teon tyhmyyden tajuaa viimeistään silloin, kun haaveilee siitä kesäkunnosta.
Paastoamalla ennen pääsiäistä voisi varmasti sekä osallistuttua kauniiseen kristilliseen perinteeseen että vahvistaa henkistä mielenlujuutta. Kenties jopa niin paljon, että kaupan karkkihyllyn ohittaminen onnistuisi ongelmitta.
toimittaja
Susanne Hiltunen
susanne.hiltunen@avl.fi