Kotimaisten elintarvikkeiden turvallisuudesta puhutaan usein tarkoittaen sitä, että torjunta-ainejäämiä on vähemmän ja ne on tuotettu eettisemmin kuin monet tuontiartikkelit. Tämä on totta, mutta kotimaisten elintarvikkeiden turvallisuus on nykyään paljon muutakin. Kauppasotien, mutta myös perinteisten sotien ja levottomuuksien vuoksi omavaraisuus on turvallisuustekijä. Vaikka tuotantopanoksia kuten polttoaineita joudutaan tuomaan ulkomailta, mitä suurempi on kotimaisen ruuan osuus lautasella, sitä turvatumpaa elintarvikkeiden saatavuus on.
Riippuvaisuutta ulkomaisista tuotantopanostuksista on myös mahdollista vähentää. Jos tulevaisuudessa pellolla pörrää sähkön tai biokaasun voimalla käyvä traktori ja lannoitus hoidetaan biologisesti, ollaan jo lähes täysin riippumattomia maailman myrskyistä.
Ruuantuotannon omavaraisuuden nostaminen vaatii valintoja sekä kuluttajilta että päättäjiltä. Maatalouden kannattavuus on heikko ja tuottajahinnat liian alhaiset. Tämän voi jokainen todeta tyhjän jauhelihahyllyn äärellä.
Uudet ravitsemussuositukset kannustavat syömään nykyistä monipuolisemmin. Ei ole välttämätöntä, että lautaselta löytyy joka päivä tarjousjauhelihaa. Parempi olisi, jos lihaa ei syötäisi joka päivä, mutta silloin kun syötäisiin, siitä olisi maksettu nykyistä reilumpi hinta. Lihan soisi olevan kotimaista, sillä suomalainen lihantuotanto on sekä eettisesti että ympäristön kannalta kestävämmällä pohjalla kuin monissa muissa maissa.