PÖYTYÄ. Kirkon talous- ja kiinteistöasioihin keskittyvä Turun arkkihiippakunnan hiippakuntasihteeri Mika Piittala toteaa seurakuntien kiinteistömassojen paisuneen niin suuriksi, etteivät resurssit tahdo riittää arkisiin ylläpito- ja huoltotöihin saati peruskorjauksiin.
Nämä haasteet nousevat esiin myös Pöytyän seurakunnan kiinteistöstrategiassa 2025–2035, jota kirkkovaltuusto käsittelee keskiviikkona 2.4.
Pöytyällä tarvittaisiin rahaa remontteihin, mutta lisää lainaa seurakunta ei voi ottaa. Tuomiokapituli seuraa tarkasti Pöytyän seurakunnan taloudellista tilaa, joka on Piittalan mukaan kriittinen.
Hän korostaa ottavansa kiinteistöasioihin kantaa ainoastaan yleisellä tasolla ja toivoo Pöytyän seurakunnan päättäjien sekä viranhaltijoiden löytävän yhteisen linjan muun muassa siitä, mistä kiinteistöistä voidaan luopua.
Verokertymä pienenee
Suomen evankelisluterilaisen kirkon talousmurheet johtuvat pitkälti siitä, että jäsenmäärä on pudonnut viimeisen 20 vuoden aikana 4,4 miljoonasta 3,5 miljoonaan ja kehityksen ennustetaan jatkuvan samanlaisena.
Se taas ennakoi kirkollisverokertymän pienenemistä ja seurakuntalaista kohden laskettujen kiinteistökulujen paisumista kohtuuttomiksi.
Piittalan mukaan Suomen seurakuntien pitäisi vähentää kiinteistömassaansa noin puolella, jotta korjausvelka ei kasvaisi nykyistä investointitasoa noudattaen. Myyntilistoille Piittala kokoaisi kiinteistöjä, jotka eivät ole seurakunnan toiminnan kannalta kriittisiä.
Korjausvelan painaessa päälle, päättäjien on keskityttävä tarkastelemaan seurakunnan perustehtävää.
– Eli miksi seurakunta on olemassa. Toki tarvitaan joitakin kiinteistöjä, jotta voidaan pitää tilaisuuksia ja palvella seurakuntalaisia, Piittala kiteyttää.
Konkurssi on mahdoton
Onko käymässä niin, että seurakunnilla on varauskirjoissaan vapaita tiloja vaikka kuinka paljon, muttei niihin saada henkilökuntaa?
– Pahimmassa tapauksessa voi olla niin, että vähennetään henkilöstöä, jotta saadaan pidettyä kiinteistöjä, Piittala vastaa ja toteaa kirkon kiinteistöjen käyttöasteen olevan jo nyt kovin matalia.
Kallis kiinteistömassa ei voi viedä seurakuntaa konkurssiin, mutta maksuvalmiuden huvetessa tuomiokapituli ottaa seurakunnasta kopin.
– Mikäli seurakunta ei pysty huolehtimaan toiminnallisista, hallinnollisista ja taloudellisista velvoitteistaan, edessä on seurakuntaliitos, Piittala selventää.
Rakennemuutoksia kannattaa pohtia
Jos seurakuntaliitos tulee ajankohtaiseksi, seurakuntalaisilla on mahdollisuus sanoa sanansa. Liitosta pohjustettaessa järjestetään seurakuntalaisten, luottamushenkilöiden sekä työntekijöiden kuulemisia ja asiasta voi jättää kannanottoja. Liitosprosessi kestää yleensä vuoden.
Liitettävän seurakunnan lisäksi tuomiokapituli kuulee mahdollista vastaanottavaa seurakuntaa.
Vaikka seurakunta olisi kuinka heikoissa kantimissa, toivoa ei pidä Mika Piittalan mukaan heittää.
– Rakennemuutoksia kannattaa pohtia hyvissä ajoin. Ei ole fiksua ajaa varoja loppuun ja mennä sitten naapuriin kylään, Piittala linjaa.
Hän kehottaa seurakuntia pohtiaan, tukisiko mahdollinen seurakuntaliitos toimintaa tai voisiko se jopa lisääntyä.
Isona muutoksena horisontissa on Turun arkkihiippakunnan yhteinen Rovastikunta 2030 -hanke. Mikäli siinä kaavaillut suunnitelmat käyvät toteen, Paimion rovastikunta on tulevaisuudessa yhtä seurakuntaa, johon kuuluisivat Pöytyän, Liedon, Salon, Loimaan, Someron ja Paimion seurakunnat.
Pöytyän kirkkovaltuusto kokoontuu 2.4.2025 kello 17 Pöytyän seurakuntatalolla. Esityslistalla ovat muun muassa Pöytyän seurakunnan kiinteistöstrategia sekä henkilöstöstrategia vuosille 2025–2035.