HISTORIA. Tiiliä on poltettu Suomessa yli 700 vuotta ja vielä 1950-luvulla maaseudulla oli useita pieniä tiilitehtaita. Nyt monen tehtaan paikalla kasvaa heinää, mutta niiden valmistamista tiilistä tehtyjä rakennuksia on yhä olemassa.
Turkulainen biologi, filosofian tohtori ja palkittu tietokirjailija Jouni Issakainen käsittelee tutun rakennusmateriaalin historiaa tekniseltä sekä yhteiskunnalliselta kannalta teoksessaan Tiilirenkejä ja tirehtöörejä – tiilenteon historiaa Varsinais-Suomessa.
Esimerkkitapauksena Issakainen syventyy Maarian kunnassa 1786–1930 toimineen Kärsämäen suuren tiilitehtaan vaiheisiin. Siellä on tehty monen turkulaisen merkkirakennuksen, kuten kauppahallin, taidemuseon ja kaupunginkirjaston tiilet. Kärsämäen tehtaan tarjoama yleiskuva pätee valtaosin muuallakin Suomessa tapahtuneeseen tiilentuotantoon.
Turun Museokeskuksen julkaisuihin kuuluva kirja valottaa erinomaisesti tiilitehtaiden kulttuurihistoriallista puolta, kuten patruunoiden sekä työläisten vaikutusta työilmapiiriin ja sitä, kuinka raskas työ poiki poliisejakin työllistäneitä vapaa-ajan rientoja.
Auranmaalaisten kannalta mielenkiintoista luettavaa on katsaus Varsinais-Suomen tunnettuihin tiilentekopaikkoihin. Esimerkiksi Aurassa on Jouni Issakaisen mukaan ollut 1880-luvulla tiilitehdas nykyisen Koivuniemen talon, Lahnaojan ja rautatien tuntumassa.
Kyrössä toimi samoihin aikoihin ainakin kaksi tiilitehdasta. Niistä ensimmäisen perustivat E. Hansson ja kolme muuta osakasta 1890. Kyrön toisen tiilitehtaan perusti K. Laudén–Lautela 1891 ja se tunnettiin myös Savelan Tiilitehtaana. Tämän tehtaan toiminta päättyi tulipaloon 1917, kun sahan savupiipusta lennähtänyt kipinä sytytti kuivaushuoneen olkikaton.
1950-luvun lopulta Karinaisista mainitaan Tilkasen Savi sekä Rahkiossa toiminut Eskolan ja kumppanien putkitehdas. Arvi Helin rakensi Kyrön keskustassa olevan takomonsa yhteyteen tiilitehtaan ja tiilikoneen hän teki kuorma-auton kytkimestä.
Vuonna 1952 perustettiin Tarvasjoen Seppälän–Suurilan alueelle saviteollinen tehdas, josta kehittyi edelleen voimissaan oleva toimija.
Yläneellä tiilenpoltto keskittyi Issakaisen tietojen mukaan kartanoihin ja myös pienemmillä maatiloilla oli tiilenvalmistusta. Yhdeksi runsaaksi tiilentuottajaksi hän mainitsee Kantolan torpan. Yläneellä uurasti myös liikkuvia tiilenvalmistajia.
Oripäästä on maininta Haaroisten maatilan myynnin yhteydestä vuodelta 1907. Kauppaan kuului tehdas, jossa valmistettiin koneellisesti 500 000 tiiltä vuodessa.