Ihminen on tehnyt maailmasta aivan liian monimutkaisen. Yhä useammin minut valtaa tunne, ettei meillä ole enää valtaa vaikuttaa oman maailmamme kehitykseen. Asioita vaan tapahtuu ja me ihmiset otamme joko sivustakatsojan tai valittajan roolin. Voimme kuitenkin vielä vaikuttaa valinnoillamme esimerkiksi siihen, miten käy puhtaan ruuan tuotannon; kotimaisen maatalouden ja kotimaisen tuotannon.
Metsästäjä-keräilijä-kulttuurin aikaan ihmiset voivat keskimäärin hyvin. Maslowin tarvehierarkiasta ruksittiin riittävän monta boksia kivikautisin puumerkein. Oli ravintoa ja vettä, lepoa ja jonkin verran turvaakin. Ihminen osasi lukea luontoa ja omaa oloaan – tiesi, mitä kannatti syödä. Elämä oli keskittynyt ravinnon hankkimisen ympärille ja sen äärellä ihmiset pysyivät myös fyysisesti hyvässä kunnossa. Ehkä henkisestikin.
Kun maanviljelys alkoi kehittyä ja ihmiset alkoivat asettua paikoilleen, alkoivat myös erilaiset ammatit kehittyä tehokkaammin ja tekeminen eriytyi. Tuottajat myivät toreilla omia tuotteitaan ja ihmiset hakivat eri tuotteet eri tekijöiltä. Kaupankäynti alkoi kehittyä torien rinnalle ja kauppiaat ottivat järkevän komission välitystyöstään. Jossain kohtaa kehitystä kauppa on alkanut sanella ehtoja tuottajille, joiden pitäisi olla kuitenkin omien tuotteittensa herroja ja rouvia. Nykyaikana osa tuottajista joutuu jopa maksamaan siitä, että saa tuotteensa monopolikaupan hyllyille. Tuottajahinnat on poljettu pohjamutiin.
Suomalainen tuotanto kuihtuu, kun ihmiset juoksevat liikaa hintojen ja helppouden perässä. Moraalinen murina kotimaisuuden tärkeydestä ei näy kulutusvalinnoissa, sillä siihen ei meinaa olla varaa. Tuhannet kotimaiset maatilat ovat lopettaneet toimintansa, sillä kotimainen ruuantuotanto ei kannata. Vaikea tukijärjestelmä stressaa, paineet tehdä kovaa satoa ajavat pois luomutuotannosta ja pelko oman tuotteen menestymisestä ajaa muihin töihin. Samaan aikaan kauppaketjut porskuttavat ja tekevät hulluja voittoja. Rikkaat rikastuvat ja köyhät joutuvat valitsemaan prosessoitua kuraa, johon metsästäjä-keräilijä ei koskisi pitkällä tikullakaan.
Mitäs jos otettaisiin käyttöön aikakoneet ja matkustettaisiin sen verran ajassa taaksepäin, että tuottajilla on valta määrittää oma, järkevä tuotteensa hinta? Mitä jos valitsisimme puhtaan ruuan suoraan tuottajilta, jotta niitä tuottajia olisi tulevaisuudessakin? Mitä jos ottaisimmekin vallan takaisin omasta elämästämme ja nousisimme ihan pikkuisen barrikaadeille? Oman hyvinvointimme ja kotimaisen tuotannon puolesta.
toimituksen avustaja
Tuomas Honkasalo
tuoveli@gmail.com