Tekstissään ”Ei käyttöhuoneita huumeille” Lassi Relander (AVL 4.3.) kiittelee eduskuntaa käyttöhuoneita puoltaneen kansalaisaloitteen torppaamisesta ja sättii poliittisia päättäjiä huumeidenkäyttäjien hyysäilystä. Relander kuitenkin sivuuttaa keskeisen tosiasian: me kaikki asumme jo käyttöhuoneiden vierellä. Lapsuudessani Kyrössä ei ollut mitenkään poikkeuksellista törmätä leikkipuistossa leikkiessään maassa sojottaviin suojattomiin injektioneuloihin. Uskallan väittää, että tämä kokemus ei ole ainutlaatuinen – neuloja löytää niin puistoista, kirjastoista kuin metsäpolultakin.
Käyttöhuone on mahdollisuus kohdentaa nämä huumeidenkäytön aiheuttamat vaarat arkiympäristössämme yhteen valvottuun tilaan. Käyttöhuoneilla voidaan ennaltaehkäistä huumeiden käyttöön liittyviä tartuntatauteja ja ohjata huumeiden käyttäjiä oikeanlaisen terveyden- tai sosiaalihuollon piiriin. On tärkeää huomioida, että injektiohuumeiden käyttäjien turvallisuuden kohentaminen ei kosketa vain huumeiden käyttäjiä, vaan kaikkia meitä, jotka vietämme aikaa julkisissa tiloissa. Leikkipuisto tai pururata ilman neuloja on voitto kaikille.
Verorahoista puhuttaessa kyseessä on erityisesti poliittinen tahto, ja käyttöhuoneet tuovat mukanaan hintalapun lisäksi paljon mahdollisuuksia. Ennaltaehkäisemällä terveydenhuoltoon kohdistuvaa rasitusta käyttöhuoneet voivat pitkässä juoksussa jopa tuottaa säästöjä valtion kassaan.
Käyttöhuoneet eivät poista juuriongelmaa, tämä väite on tosi. Mutta ne ovat tehokas ja tutkimustulosten takaama askel kohti inhimillisempää päihdepolitiikkaa ja turvallisempia ympäristöjä kaikille. On siis sääli, että eduskunta torppasi asiantuntijoiden ja tutkimustiedon takaaman aloitteen. Kuka tahansa meistä voi olla yhden irtisanomisen, menetyksen tai muun elämänmuutoksen päässä päihteisiin turvautumisesta.
Jenni Peltola
opiskelija
Turku