Sähkö tuotetaan Suomessa lähes yksinomaan uusiutuvilla energialähteillä ja ydinvoimalla. Vuosituotanto ylittää nykyisellään kulutuksen. Suunnitteilla olevien teollisen mittakaavan tuuli- ja aurinkovoimaloiden tarvetta perustellaan vihreällä siirtymällä, ja niiden uskotaan tuovan Suomeen paljon energiaa tarvitsevia datakeskuksia ja vedyn tuotantolaitoksia.
Tuuli- ja aurinkovoimaloiden vaihtelevatehoinen sähköntuotanto ei vastaa datakeskusten ja vedyn tuotantolaitosten tasaista sähköntarvetta, joten fossiilisten polttoaineiden käytön tarve lisääntyy. Unohdetaan viherpesulauseet, tuuli- ja aurinkovoimaloiden todellisia vaikutuksia on arvioitava realistisesti!
Ulkomaisten yritysten sijoitukset hyödyttävät Suomea vain, jos niistä syntyy pysyviä arvoketjuja kuten merkittävää työllistämistä tai tietotaidon siirtämistä suomalaisille yrityksille. Näin ei kuitenkaan ole tapahtumassa, vaan hyötyjiä ovat lähinnä ulkolaiset sijoittajat ja digijätit. Kaikkia uusiutuvan energian alalla toimivia suuryrityksiä ohjaavat markkinatalouden lainalaisuudet ja sijoittajien voitontavoittelu. Lopputulema on, että suunniteltujen datakeskusten takia sähkön siirtoverkkoja pitää vahvistaa sekä rakentaa kallista vara- ja huippuvoimaa, jolloin sähkön hinta kotitalouksille ja teollisuudelle nousee. Tätäkö suomalaiset haluavat?
Sähköntuotantoa ja -kulutusta sekä teknologioiden kehitystä tulee tarkastella pitkällä aikavälillä. Datakeskusten sähkön tarve tulee vähenemään murto-osaan uusien tekoälysovellusten ja mikrosirujen sekä tekoälyn hajauttamisen ansiosta. Tuuli- ja aurinkovoimalaitoksia ei siis kannata rakentaa suuria datakeskuksia varten.
Maanomistajia, joilla on mahdollisuus ja halu vuokrata maata suurille energiayhtiöille, on vähän. Ei ole suomalaisen maatalouden eikä maanviljelijöiden enemmistön etu, että aurinkovoimalahankkeista merkittävää lisätuloa saava vähemmistö voi jatkaa viljelyä muilla pelloilla alle tuotantokustannusten. Maatilojen sekä asuin- ja teollisuuskiinteistöjen omilla aurinkovoimaloilla on mahdollista kasvattaa omavaraisuutta, edistää sähköautoilua sekä hankkia lisätuloja myymällä sähköä tai liittymällä reservimarkkinoille. Tämä lisää sekä paikallista että valtakunnallista energiaomavaraisuutta ja huoltovarmuutta kriisitilanteissa.
Kiinteistökohtainen sähköntuotanto on nopeasti otettavissa osaksi sähköntuotantoa, ja se alentaa sekä ostosähköstä että siirtomaksuista aiheutuvia kustannuksia. Hajautettu sähköntuotanto vähentää sähkökatkoja ja investointitarvetta siirtoverkkoihin. Valtion tulisikin tukea suurten tuuli- ja aurinkovoimaloiden sijaan kiinteistökohtaisia energiaratkaisuja, jotka ovat sitä oikeaa vihreää siirtymää.
Suomessa ei ole vielä teollisen mittakaavan aurinkovoimaloiden rakentamista ohjaavaa lainsäädäntöä ja tuulivoimalaitostenkin osalta se on kesken. Päätöksenteko tapahtuu paikallisesti kunnissa, mutta hankkeita ajavien tahojen kustantamaan valmisteluun perustuen. Kuntien edun mukaista olisi kuunnella puolueettomia asiantuntijoita ja suunniteltujen hankkeiden vaikutuspiirissä asuvia kuntalaisia. Hankkeiden yhteisvaikutukset tulee huomioida yli kuntarajojen, koska niiden vaikutukset luontoon ja elinympäristöön ovat pysyvät. Nyt jäitä hattuun päätöksentekoon!
Eljas Hietamäki, Lieto
Maaret Ridanpää, Tarvasjoki