Yhtenä lauantai-iltana lähdin ylittämään Hiacellani tuttua valo-ohjattua risteystä. Edellä oli kaksi autoa ja hissuksiin mentiin. Risteyksen keskivaiheilla rysähti, Hiace pomppasi vasemmalle, lasi helisi, muovi kalahti ja keulan edestä syöksähti pieni Renault.
Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin. Silminnäkijä sekä risteyksen kameravalvonta kertoivat Rellun tulleen kovaa ja siltä se tosiaan tuntui.
Toiminta onnettomuuspaikalla oli reipasta. Paloauto oli paikalla yhdessä hujauksessa ja kohta myös poliisit. Pelastajat antoivat hinauspalvelun puhelinnumeron, juttelivat leppoisasti ja auttoivat tyhjentämään Hiacen tärkeimmistä tavaroista. Poliisit tutkivat, kyselivät ja sanoivat lopuksi vastapuolen ajaneen päin punaisia.
Rytäkän myötä tuli testattua myös Tyksin Akuutti, jossa lääkäriin pääsi lähes heti. Tahdikas meininki jatkui maanantaina, kun vakuutusyhtiöiden edustajat soittelivat, järjestivät sijaiskulkineen ja kehottivat menemään autokauppaan.
Sijaispeli oli automaattivaihteistolla varustettu Audi. Alku oli sen kanssa yhtä nykimistä, vaikka kuinka koetin unohtaa Hiace-otteet. Hienoinen harmituskin nosti päätään, kun pakettiautoa ajaessa vastaantulijat olivat morjestelleet, mutta Audi-kuskia ei tervehditty.
Herättelin toiveita korvaavasta Hiacesta ja netistä löytyi lupaavia yksilöitä. Hienosti vanhukset hyrähtivät autoliikkeiden pihoilta kirpakassa pakkasessa käyntiin, mutta ruoste oli hiipinyt rakenteisiin. Muuan vajaa 200 000 kilometriä ajettu ja lähes kukkimaton Hiace ilmestyi myyntiin, mutta sen hinta oli yli 26 000 euroa.
Samalla tuli tyrkylle sairaanhoitopiirin välinehuollon leasingistä vapautunut Volkkarin Transporter. Mittarissaan oli 67 000 kilometriä ja hinta tuntui kohtuulliselta. Lankesin ja niin japanilainen peltimuki vaihtui saksalaiseen tupperwareen. Olo on vähän kuin uskonlahkosta lähteneellä ja nyt jännittää, pitävätkö Hiace-väen viljelemät kauhutarinat paikkansa. Niiden mukaan Volkkarien piirikortit poksuvat pikkukiinalaisten lailla ja vikaledit häikäisevät kuin Time Squaren valomainokset.
Onneksi aika hoitaa, harmitus laantuu eikä turvavyön kohta enää tunnu kehossa. Parasta jälkipyykissä on ollut, ettei kenenkään kanssa ole tarvinnut vängätä. Hiacesta jäi muistoksi kolarivarustus: heijastinliivi sekä ensiapulaukku. Nyt ne matkaavat Volkkarissa, omassa sopivan kokoisessa kotelossaan.