ORIPÄÄ. Virttaan ja Säkylän välissä sijaitsevassa Oripään enklaavissa asuu oripääläisen sotaveteraanin leski Sirpa Mäkelä. Pirteä Mäkelä täyttää kesäkuussa 90 vuotta.
– Olen ollut leskenä jo yli 30 vuotta. Mieheni oli sotainvalidi ja minua 14 vuotta vanhempi, Mäkelä kertoo.
Vaimo asuu edelleen samassa talossa, jonka on yhdessä miehensä kanssa rakentanut, pikkuhiljaa ja huone huoneelta. Ensin oli vain tupa ja porstua, sitten on taloa jatkettu perheen ja tarpeen kasvaessa.
– Ain ko on rahhaa löytyny jostain, on rakennettu lissää huoneita, Mäkelä sanailee.
Perheen kolme lasta, yhdeksän lastenlasta ja lähes lukematon määrä lapsenlapsenlapsia pitävät mummosta huolta. Ajokortti ja autokin Sirpa Mäkelällä vielä on, mutta rohkeus ajamiseen on kadonnut. Sen vuoksi hän pääsee kaupoille joko sukulaisten matkassa tai sitten nämä tuovat hänelle ostokset kotiin.
Avustus ja tuki supistuu
Oripäässä edelleen toimintaansa jatkava sotaveteraaniyhdistys antaa kaikille leskille – myös muualla kuin omassa kodissa asuville – kolme jalkahoitoa vuodessa. Jalkahoidon maksuihin yhdistys saa tukea Oripään kunnalta.
Leila Toivonen on toinen Oripään sotaveteraaneille jalkahoitoa antavista sopimusjalkahoitajista. Kahden jalkahoitajan listalla on yhteensä yhdeksän sotaveteraanin leskeä, joista viisi asuu vielä kotona, loput palvelutalossa.
– Kyllä tykkään jalkahoidosta. Tämä tuntuu aika hienolta. Otan kyllä hoitoa vastakin, vaikka sitten joutuisin itse siitä maksamaan, Sirpa Mäkelä vakuuttaa.
Hän on saanut jo vuosia myös palveluseteleitä sopimussiivoojaa varten. Tänä vuonnakin seteleitä on jo tullut postissa, mutta toistaiseksi hyväkuntoinen Toivonen ei ole niitä käyttänyt.
Oripään sotaveteraanien puheenjohtaja Jari Matti Autere kertoo, että yhdistys tosiaan myöntää kotona asuville sotaveteraanien leskille myös palveluseteleitä siivousta varten.
Vuodessa yhdistys antaa 14 kappaletta 30 euron arvoisia maksusitoumuksia veteraanien leskille. Toimintaan yhdistys saa tukea Oripään Lions clubilta.
”Jalat ovat tärkeitä”
Jalkahoitaja Leila Toivonen harmittelee vain sitä, että paikallisen invalidiyhdistyksen toiminta loppuu kesään mennessä. Samalla kuluvan vuoden päättyessä loppuu leskien saama avustus jalkahoitoon.
– Usein jalkojenhoitoa laiminlyödään, mutta jalat ovat tärkeitä. Nyt olen käynyt Sirpan luona tunnin verran joka toinen kuukausi. Jatkossa määrä supistuu ainakin muutamalla käynnillä, Toivonen arvioi.
Hän on terveydenhuollon rekisteröity jalkojenhoitaja, joka osaa myös tarvittaessa ohjata ihmisiä eteenpäin muuhun hoitoon.
Veteraanien leskien jalkoja hän käsittelee kuin kenen tahansa asiakkaansa jalkoja. Ensin jalat kylvetetään, sitten hoidetaan kuntoon kynnet ja mahdolliset känsät ja kovettumat. Lopuksi jalat rasvataan.
– Opiskeluaikanani opettaja sanoi, että oikeastaan jalkojenhoitajan pitäisi tehdä itsensä tarpeettomaksi, Toivonen nauraa.