Lauantaina vietetty naistenpäivä herätti ajatuksia. Päivää on vietetty vuodesta 1975 alkaen. Naisten asema ei ole kuitenkaan kaikkialla tai kaikessa parantunut, vaikka aikaa on kulunut puoli vuosisataa – päin vastoin. Tasa-arvon takapakki on tosiasia.
Hienoa on, että Turun piispa Mari Leppänen osallistui ensimmäistä kertaa mielenosoitukseen, koska on huolissaan tasa-arvon taantumisesta. Toisaalta se, että Leppänen on piispa, kertoo edistyksestä. Leppäsen osallistuminen marssille on myös hyvä esimerkki siitä, että kirkossa ollaan entistä paremmin hereillä ja otetaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Niin pitääkin tehdä, sillä parannettavaa riittää ja kirkolla on hyvä mahdollisuus edistää kristinuskon kanssa hyvin yhteen sopivia asioita – kuten kaikkien ihmisten tasa-arvoa.
Joissakin maailman maissa kuten Afganistanissa naisten asema on niin surkea, että sitä on täältä käsin lähes mahdoton ymmärtää. Suomessakin riittää toki korjattavaa. Yle uutisoi viime viikolla, että miehet ansaitsevat yleensä naisia enemmän vaikka takana olisi täsmälleen sama koulutus. Osa selittyy erilaisilla työtehtävillä, mutta ei läheskään kaikki.
Suomi on saavuttanut nykyisen hyvinvointinsa, koska täällä niin miehet kuin naisetkin ovat kantaneet kortensa yhteiseen kekoon. Tämä olisi myös maahan muuttavien hyvä omaksua ja hyväksyä. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole asia, josta on kulttuurisen suvaitsevaisuuden nimissä mahdollista tinkiä.
Tasa-arvosta puhutaan usein naisten oikeuksien näkökulmasta. Tasa-arvoinen yhteiskunta on kuitenkin hyvä myös miehille. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa miehet pääsevät kokemaan asioita, joista muuten jäisivät paitsi. Olen ilolla seurannut kehitystä, että miehet käyttävät entistä enemmän perhevapaita. Vietin itse parikymmentä vuotta sitten vuoden kotona pienen lapsen kanssa. Silloin sitä pidettiin mielenkiintoisena poikkeuksena. Itse pidin sitä todella hienona elämänvaiheena.
Tasa-arvoa riittäisi edistettäväksi myös toisin päin. Olisi jo korkea aika siirtyä sukupuolineutraaliin asevelvollisuuteen. Naiset pärjäävät varusmieskoulutuksessa erittäin hyvin ja ovat motivoituneita. Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa olisi paikallaan, että varusmieskoulutukseen parhaiten soveltuvat koulutettaisiin sukupuoleen katsomatta. Se lisäisi myös naisten ja miesten tasa-arvoa, kun perheen aamupalapöydässä voitaisiin muistella yhteisiä inttikokemuksia.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi