Metsästysharrastuksen aloittaminen kysy ikää eikä sukupuolta. Sosiaalista luonnetta sen sijaan tarvitaan, sillä kyseessä on varsin yhteisöllinen harrastus. Metsästys tapahtuu porukoissa ja seurat tekevät myös paljon talkootyötä.
Jo vuosia on puhuttu siitä, että metsästysseurojen keski-ikä on huolestuttavan korkea ja nuoria on vaikea saada innostumaan asiasta. Riistanhoidon ja liikenneturvallisuuden kannalta kyse on harrastuksesta, josta hyötyvät kaikki.
Moni pohtii myös lihan syönnin eettisyyttä. Vaikka tuotantoeläintenkin olot ovat Suomessa paremmalla tolalla kuin monissa muissa Euroopan maissa, voi riistaa hyvällä syyllä nimittää onnellisen eläimen lihaksi. Saaliseläimelle on parempi vaihtoehto päätyä metsästäjän tähtäimeen kuin suden raatelemaksi.
Varsinais-Suomen eläinkanta ei tällä hetkellä ole tasapainossa. Peuroja on liikaa ja niin on myös susia. Peurat tulevat susien ahdistelemina lähemmäs ihmisasutusta ja sudet seuraavat niitä. Peurakannan reilu vähentäminen olisi osaratkaisu myös susiongelmaan.
Riistanhoito muistuttaa siinä mielessä palo- ja pelastustointa, että molemmat ovat yhteiskunnan toimivuuden kannalta tärkeitä toimintoja, mutta ovat vapaaehtoisten varassa. Molempien organisaatioiden kannattaisi viestiä aktiivisesti siitä, että niin metsästys kuin VPK-toiminta ovat yhteisöllisiä harrastuksia, joissa on mahdollisuus kantaa kortensa kekoon yhteiskunnan rakentamisessa.