Auran kunnan päätös nostaa koulukuljetusten alaraja kolmesta kilometristä viiteen on ymmärrettävästi herättänyt huolta pienten koululaisten vanhemmissa. Aivan pienistä summista ei ole kyse, sillä kunta laskee säästävänsä päätöksellä 80 000 euroa. Tuota summaa tuskin säästyy, sillä summassa ei ole huomioitu sitä, että kyydin voi saada lyhyemmällekin koulumatkalle, jos matkan varrella on vaarallisiksi luokiteltuja teitä.
Ei ole aivan yksinkertaista selvittää, onko lapsen koulumatkan varrella vaarallisia teitä. Parasta olisi, jos kunta tiedottaisi vaarallisista teistä avoimesti nettisivuillaan.
Koulukuljetusten alaraja vaihtelee kunnittain eikä viisi kilometriä ole harvinainen raja. Pitkä matka alakoululaiselle se kuitenkin on. Monissa perheissä tehdäänkin varmasti järjestelyjä, jotta voidaan kuljettaa lasta itse. Aurasta pendelöidään paljon Turkuun töihin, joten hankalia tilanteita varmasti tulee.
Suomalainen yhteiskunta perustuu siihen, että kattavat koulutus- ja hoivapalvelut mahdollistavat työikäisten kokoaikaisen työssäkäynnin. Kokonaisuus ei enää toimi, jos ajaudutaan tilanteeseen, missä elinkaarensa alku- tai loppupäässä olevat läheiset tarvitsevat hoivaa tai palveluita, mikä vaikeuttaa työikäisten kokoaikaista työssäkäymistä.
Ongelma on helppo osoittaa, mutta vaikea korjata. Kunta ei voi velkaantua loputtomasti eikä hyviä säästökohteita ole. Säästämistä ei helpota se, että säästötoimenpiteet eivät houkuttele kuntaan uusia asukkaita ja veronmaksajia.